"Oma maailmankatsomus laajenee, eikä ota pulttia pikkuasioista"

SPR:n lukuisat vapaaehtoiset avustustyöntekijät ovat aina valmiina lähtemään maailman katastrofialueille. Seinäjokelainen Jarmo Raitila kertoo, että tavallaan auttamistyöhön jää koukkuun. Työn tulokset voi nähdä ja avun menevän perille välittömästi.

Kotimaa
Ihmiset purkavat avustuspaketteja rekasta
Suomalaisilla on Filippiineillä logistiikkatiimi, jonka tehtävänä on koordinoida tavaroiden ja avustuserien liikkumista katastrofialueella.Vesa Kirjavainen / Yle

Seinäjokelainen Jarmo Raitila on toiminut SPR:n kenttäsairaalatyössä usealla kriisialueella vuodesta 2000. Raitila on sairaanhoitaja, joka tekee leipätyönsä sairaalan päivystyspolilla. Katastrofien uhrien auttamisesta on tullut kuitenkin tärkeä osa elämää.

– Olen ollut murkkuikäisestä asti mukana SPR:n toiminnassa ja tykännyt haasteista. Maailmalla niitä tuntuu olevan ja suuret luonnonmullistukset herättävät halun auttaa, selittää Raitila.

– Siitä tulee ikään kuin krooninen tauti, että pitää päästä uudelleen ja uudelleen. Siellä näkee työnsä tulokset välittömästi. Kun rakennetaan iso kenttäsairaala muutamassa päivässä ja voidaan ottaa potilaat vastaan välittömästi. Esimerkiksi siellä Iranissa 750 potilasta päivässä oli se virta ja kun siitä virrasta selviää, niin se on mahtava kokemus.

Raitila on ollut auttamassa Iranissa, Irakissa, Sri Lankassa, Tunisiassa ja Pakistanissa.

– Iranissa oli maanjäristys keskellä isoa kaupunkia ja tuho sen mukaista. Isoja viisikerroksisia kerrostaloja kaatunut ja saattaa vain arvata, mikä tilanne on pahimmalla hetkellä, muistelee Raitila.

Työ on kuitenkin kovaa. Rankkojen ihmiskohtaloiden ja tarinoiden kanssa joutuu samalla kasvotusten.

– Ihmiset asuvat isoissa perheyhteisöissä ja kun jotain tapahtuu, useita sukulaisia kuolee ja lapsia jää orvoiksi.

Apu menee perille

Raitila on konkreettisesti itse nähnyt, miten Punaisen Ristin apu menee perille. Sen jälkeen ei ole tarvinnut epäillä avun perillemenoa, kun on itse työskennellyt kriisikohteissa.

Vapaaehtoistyöntekijä kerää rahaa SPR:n keräyslippaaseen.
Mika Kanerva

– Ei sen jälkeen, kun olen nähnyt miten organisaatio toimii. Toki kannattaa miettiä, että se on virallinen organisaatio, joka rahaa kerää ja lupa-asiat on kunnossa. Onhan sekin nähty, että epämääräisiäkin yrittäjiä on, muistuttaa Raitila.

Esimerkin Punaisen Ristin toiminnasta hän kertoo Sri Lankasta, jossa oli tsunamin tuhojen jälkeen auttamistyössä.

– Sinne perustettiin pienehkö sairaala, jossa oli aktiivinen taloushenkilö, eikä mennyt aikaakaan kun hän hankki meille auton ja materiaalia. Silloin näin sen, että ainakin Punainen Risti pyrkii välttämään välikäsiä eli tekee kauppoja suoraan myyjiltä. Osa materiaalista tuodaan mukana, mutta jotain täytyy aina hankkia myös paikan päältä, kertoo Raitila.

Seuraavan kohteeseen

Raitilalla on mielessä jatkaa kansainvälisissä avustustehtävissä jatkossakin. Tällä hetkellä hän pohtii, josko lähtisi auttamaan Syyrian pakolaisia.

– Jordaniassa on virallisesti avattu kenttäsairaala, jossa on Syyrian pakolaisia, sinne lähtöä harkitsen parhaillaan, kertoo Raitila.

Kaiken kaikkiaan avustustyö avartaa tekijää.

– Oma maailmankatsomus laajenee, eikä ota pulttia pikkuasioista, toteaa Raitila.