Lintukoto on maailman ääri – aavan meren tuolla puolen

Lauri Tähkä pystytti Turun keskustaan Lintukodon kohun säestämänä. Sanotaan, että Suomi ei ole enää lintukoto. Mikä tämä lintukoto oikein on? Entä mitä kääpiöt siellä tekevät?

kulttuuri
Tähtitaivas
Siellä se on...Pekka Kauranen/Yle

Poplaulaja Lauri Tähkä pystytti Turun keskustaan mökin, jota hän kutsuu Lintukodoksi.

Eikä ole Tähkä ensimmäinen taiteilija, joka mökkiään tuolla nimellä kutsuu. Kirjailija Joel Lehtonen nimitti Lintukodoksi kesäpaikkaansa Vanajaveden saaressa.

Lintukoto-sanaa on nykyisin totuttu käyttämään negatiivisessa yhteydessä: Suomi ei ole enää lintukoto.

Mikä tämä ”lintukoto” oikein on?

Turvapaikka aavan meren tuolla puolen

Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen kertoo lintukodon olleen vanhan suomalaisen mytologian mukaan paikka meren takana, maailman äärissä, jonne vain siivekkäät voivat päästä.

Kun taivaankansi kaareutuu maan reunoille, siellä on aika matala tila. Sinne ei mahdu kuin kääpiöitä ja lintuja.

Professori Kaisa Häkkinen

– Kyllä se on sellainen onnenmaa alun perin. Lämmin paikka, jonne muuttolinnut ovat lentäneet pois kylmän kourista, Häkkinen kuvaa.

Lintujen ajateltiin lentävän määränpäähänsä linnunrataa pitkin. Karttapallolta lintukotoa ei kannata etsiä.

– Ei ainakaan pallolta, koska ennen uskottiin että maailma on litteä ja sen päällä on taivaankansi. Kun taivaankansi kaareutuu maan reunoille, siellä on tietysti aika matala tila. Sinne ei mahdu kuin kääpiöitä ja lintuja.

Lintukoto on elänyt kirjallisuudessa

Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa.

Juhani

Ja prameus... ja koreat, synnilliset vaatteet.

Eero

Professori Häkkisen mukaan lintukoto-sanaa on käytetty vanhassa kirjallisuudessa yleisesti. Nykyihmiselle tutuin esimerkki on kaiketi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Veljekset pakenevat modernin maailman tuloa (so. lukutaitovaatimusta) ja esivaltaa. Poikien suojapaikka, Impivaara, päätetään rauhoittaa paitsi muulta maailmalta, myös keskinäiseltä kinalta.

”Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa”, toimentaa Juhani.

Sanomattakin on selvää, että veli Eero saa pian Juhanin käämit kärähtämään, kun hän jatkaa ilkikurisesti tämän listaa kartettavista asioista.

Veljekset ottavat köniin toukolalaisilta: Heikki Kinnunen (Aapo), Ilari Paatso (Lauri), Heikki Alho (Simeoni), Arno Virtanen (Timo), Juha Muje (Eero), Vesa-Matti Loiri (Tuomas), Esko Salminen (Juhani). Taustalla amatöörinäyttelijöitä.
Veljekset ottavat köniin toukolalaisilta Turun kaupunginteatterissa 1970-luvun alussa. Kuvassa Heikki Kinnunen, Ilari Paatso, Heikki Alho, Arno Virtanen, Juha Muje, Vesa-Matti Loiri ja Esko Salminen. Antero Tenhunen / Yle

Edelleen käyttökelpoinen sana

Professori Häkkinen pitää miellyttävänä vanhan sanan ilmaantumista arkiseen kielenkäyttöön, vaikkapa Lauri Tähkän mökin myötä. Konkreettisen lymypaikan lisäksi lintukoto voi merkitä ajatuksellista rauhantilaa.

– Se muistuttaa, että tällaisia turvallisia vetäytymispaikkoja voi olla missä tahansa, ja siihen sanaan liittyy vanha uskomusperinne. Se voi tuoda mieleen kaikkia sellaisia melkein unohtuneita mielikuvia, joita voi sitten elvytellä sopivasti.