Elokuvantekijä Katja Gauriloff palaa kolttasaamelaisille juurilleen

Kolttasaamelaiset juuret ovat seuranneet elokuvantekijä Katja Gauriloffia koko hänen elämänsä ajan. Pari vuotta sitten Gauriloff työsti elokuvaa ruokateollisuudesta ja se teki hänestä tunnetun ympäri maailmaa. Nyt hän on palaamassa juurilleen, kun on tekemässä dokumenttielokuvaa omasta esiäidistään.

kulttuuri
Katja Gauriloff on tekemässä elokuvaa esiäidistään Kaisasta
Katja Gauriloffin isoisoäiti, Kaisa Gauriloff oli tunnettu tarinankertoja ja tietäjä. Ei olekaan ihme, että hänen jälkeläisestään on tullut taitava elokuvantekijä.Arttu Nieminen
Kolttasaamelainen elokuvantekijä Katja Gauriloff

Dokumenttielokuva Säilöttyjä unelmia teki kolttasaamelaisesta elokuvantekijä Katja Gauriloffista tunnetun ympäri maailmaa.

Säilöttyjä unelmia käsitteli ruokateollisuutta, mutta Gauriloff aloitti elokuvauransa kolttasaamelaisilla lyhytelokuvilla. Hänen ensimmäinen dokumenttielokuvansa Huuto tuuleen veti hänet omaan kulttuuriinsa.

– Tulin ulkopuolelta seuraamaan sitä tilannetta ja minä myös lähdin silloin tutkimusmatkalle. Se oli tutkimusmatka myös minun omaan historiaani, kuka minä olen. Samalla minä etsin tietysti itseäni, muistelee Gauriloff.

Katja Gauriloffille tarinankerronta on luonut elämänpolun elokuvien parissa, ja tätä polkua hän kulkee oman esiäitinsä perässä. Katja Gauriloffin isoisoäiti, Kaisa Gauriloff oli tunnettu tarinankertoja ja tietäjä. Ei olekaan ihme, että hänen jälkeläisestään on tullut taitava elokuvantekijä.

Kolttasaamelainen elokuvantekijä Katja Gauriloff
Arttu Nieminen

– Minulla on verenperinnössä jotain tarinankerronnan pakkoa. Koska olen jäänyt paitsi omasta perinteisestä suullisesta tarinankerrontaperinteestä, niin minulla on kuitenkin ollut jonkinlainen halu toteuttaa sitä verenperintöä, arvioi Gauriloff.

Kaisan kuun metsä

Viimein aika on kypsä elokuvan tekemiseen Gauriloffin omasta isoisoäidistä Kaisa Gauriloffista sekä Kaisan ja sveitsiläisen kirjailijan Robert Crottetin ystävyydestä.

Robert Crottet kulki ennen maailmansotia Petsamon Suonikylään. Kaisa otti hänet huomaansa asumaan, jolloin heidän välilleen syntyi lämmin ystävyyssuhde. Nuori Robert Crottet lumoutui Kaisan tarinoista ja kirjoitti myöhemmin tarinoista kirjan. Kuun metsä -kirja nousi suureen suosioon ympäri Eurooppaa.

Robert Crottet

– Kaisa Gauriloff eli Kaiʹssi Gauriloff oli minun isoisoäitini. Minun esiäitini. Hän oli todella sydämellinen ihminen ja todella vieraanvarainen, kun hän esimerkiksi otti Robert Crottetin hänen luokseen asumaan ja heistä tuli hyvät ystävykset. Heillä oli myös tällainen äiti ja poika -suhde, kertoo Gauriloff esivanhemmastaan.

Isoisoäiti elää edelleen suvun tarinoissa

Silloin kun Kaisa vielä eli, oli Katja hyvin pieni lapsi. Katja Gauriloffille hänen esiäitinsä Kaisa elää yhä tarinoissa, mitä hänen jälkeläisensä ovat kertoneet.

Katja Gauriloff on tekemässä elokuvaa esiäidistään Kaisasta
Arttu Nieminen

Ajatus tehdä elokuva Kaisasta on hautunut Katja Gauriloffin päässä jo pitkään.

Pari vuotta sitten Katja Gauriloff sai konkreettisen potkun alkaa työskennellä aiheen parissa, kun hän otti yhteyttä Espanjaan, jossa asuu edelleen Robert Crottetin puoliso, valokuvaaja Enrique Mendez.

Mendez luovutti Gauriloffille kaiken Crottetin keräämän materiaalin, jotta Gauriloff voisi tehdä dokumenttielokuvan isoisoäidistään.

– Olen kuullut heidän ystävyydestään paljon jo silloin kun olin vielä lapsi. Siellä on 1950-1960-luvuilla kuvattua videomateriaalia ja paljon valokuvia Mustolasta, Kaisasta ja koko perheestä. Valokuvaaja Enrique Mendez halusi luovuttaa nämä materiaalit minulle. Lopulta nämä annetaan sitten saamelaismuseo Siidalle ja arkistolle, kertoo Gauriloff.

"Miksi minun täytyy katsoa omaa kulttuuriani museossa?"

Lapsuutensa Katja Gauriloff vietti Rovaniemellä ja kolttakulttuuri oli hänelle kaukainen ympäristö. Hän ei oppinut koltansaamea kotonaan kuten eivät monet muutkaan kolttanuoret.

Gauriloff joutui etsimään vastauksia omasta kansastaan museosta.

– Minulle se kulttuuri oli vielä silloin, kun minä olin nuori, sellainen asia, että minun täytyi mennä museoon katsomaan, että ai tuolta meidän lakkimme näyttää. Ai tuoltako se meidän kielemme kuulostaa? Minä menin museoon, Katja muistelee.

Löysitko sinä sieltä vastauksia?

Katja Gauriloff esiäitinsä Kaisan sylissä
Katja Gauriloffin kotialbumi

– No enemmän niitä kysymyksiä. Miksi minun täytyi mennä museoon katsomaan meidän kulttuuriamme? Vitriinistä. Se oli tosi ristiriitaista, kun kuitenkin minulla oli paljon muistoja lapsuudessani näistä asioista ja minä mietin, että mihin se kaikki on kadonnut? Miksi se on katkennut?, Gauriloff pohtii.

Elokuva-ala oli Katja Gauriloffille polku omien juurien pariin. Huuto tuuleen -lyhytelokuva antoi hänelle rauhan siitä, minne hän kuuluu.

– Oikeastaan Huuto tuuleen -elokuvan teko antoi minulle rauhan siihen, kuka minä olen. Minä menin sinne ja huomasin, että ihmiset ottivat minut vastaan. "Sinä olet meidän tyttöjä". Se oli minulle todella merkittävää, kun ihmiset tiesivät, kuka minä olen, mihin sukuun minä kuulun ja ihmiset hyväksyivät minut, kertoo Gauriloff.

– Minulla on unelma, että sitten kun saan tämän elokuvan valmiiksi, niin minä voisin mennä sen ensi-iltaan kolttapuku päällä, että saisin sitten senkin takaisin itselleni, osana kulttuuria.

Yle Sápmi esittää ensi viikolla radiodokumentin Katja Gauriloffista keskiviikkona 12.11. Nuõʹrttsäämas-lähetyksessä klo 16.00.