Suomessakin voi tehdä avustustyötä – järjestöt painivat yksinäisyyttä vastaan

Nenäpäivässä suomalaiset keräävät rahaa maailman köyhimmissä oloissa eläville lapsille. Jokainen euro kriisialueille on tärkeä. Avustusjärjestöjen edustajat muistuttavat, että kehitysmaihin annettava tuki ei sulje pois kotimaan avustuskohteita. Vapaaehtoisille löytyy töitä esimerkiksi yksinäisten ihmisten parista.

Kotimaa
Epätoivo
Mari Nupponen / Yle

Tuki maailman köyhimmille alueille ei estä suomalaisten avustuskohteiden tukemista tai vapaaehtoistyötä. Näin toteavat suomalaiset avustustyön ammattilaiset.

– Meillä ei tehdä eroa sen välillä, ovatko avuntarvitsijat maailmalla vai kotimaassa. Meillä auttamisen perusajatus on se, että avuntarve ei riipu siitä, missä ihminen asuu. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan toimittamaan apua kaikkialle, kertoo Suomen Punaisen Ristin Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtaja Arja Vainio.

Erilaiset ihmisten henkilökohtaiset kriisitilanteet ovat SPR:ssä aina ajankohtaisia. Tulipalot ja onnettomuudet ovat tilanteita, joissa tuki on usein tarpeen.

Nuorten yksinäisyys on haaste

Kotimaassa apua tarvitsevat tällä hetkellä myös tavalliset nuoret ja vanhukset. SPR:ssä yksinäisyys on noussut arkipäiväiseksi varjoksi, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin tilanteisiin ja ratkaisuihin.

SPR:n yksinäisille ihmisille suunnattavasta avusta suuri osa kohdistuu vanhuksiin. Nuorten yksinäisyys on järjestölle haaste. SPR etsii parhaillaan uusia reittejä yksinäisten nuorten luo. SPR:n kautta yksinäisyyttä vastaan voi taistella ystävätoiminnassa (siirryt toiseen palveluun).

Muilla järjestöillä on niin ikään erilaisia ystävyystoiminnan muotoja.

Esimerkiksi Kehitysvammaisten Tukiliitto tarjoaa mahdollisuuksia kaveritoimintaan. Kaverimeininki (siirryt toiseen palveluun)-projektin kautta voit ruveta kehitysvammaisen ihmisen kaveriksi.

Äärimmäistä köyhyyttä on vaikea ymmärtää

Lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida International avustaa etenkin köyhissä kehitysmaissa. Viestintäpäällikkö Lassi Mäkinen Fidasta kertoo, että äärimmäisen köyhyyden ymmärtäminen on edelleen monelle vaikeaa.

Apua tarvitaan tietysti sekä ulkomailla että kotimaassa. Köyhyydellä ja köyhyydellä on kuitenkin eroa.

Lassi Mäkinen

– Apua tarvitaan tietysti sekä ulkomailla että kotimaassa. Köyhyydellä ja köyhyydellä on kuitenkin eroa. Kun mennään kehitysmaihin, niin siellä köyhyys on äärimmäistä. Jos ihmiset näkisivät omin silmin, niin moni olisi täydellä sydämellään mukana auttamassa. Suomalainen keskivertoihminen ei välttämättä osaa ymmärtää, mitä äärimmäinen köyhyys on. Suomessa on pitkä aika siitä, kun on viimeksi kuoltu nälkään tai tavallisiin kulkutauteihin.

Suomalaiset ovat Mäkisen mukaan hyviä auttamaan. Moni muistaa rajojen sisällä vallinneen tilanteen vähintään historiantunneilta.

– Suomalaiset ovat hyviä auttamaan. Siksi ei pidä moralisoida. Olemme kansa, joka on noussut vain muutama vuosikymmen sitten agraariyhteiskunnasta – ja auttamisenhalua löytyy. Jokaisella on tietenkin oma avustuskohteensa.

Järjestöä ei välttämättä tarvita

Kotimaassa vapaaehtoistyö on siinä mielessä helppoa, että kohteet löytyvät yleensä läheltä. He saattavat asua naapurissa tai jonottaa vieressäsi kauppajonossa. Arja Vainio SPR:stä huomauttaa, että järjestöä ei aina edes tarvita.

– Yksinäisten ihmisten auttaminen ei välttämättä vaadi systemaattista vapaaehtoistyötä. Se vaatii omien silmien avaamista ja yksinäisyyden huomaamista. Kun näkee yksinäisen, niin voi koittaa olla seurana. Se on sitä arjessa auttamista, Vainio toteaa.

Nenäpäivässä kerätyt varat lahjoitetaan maailman köyhimpien lasten olojen parantamiseen.