Näkökulma: Väärinymmärretty Britannia voi jättää unionin

Kiista Britannialle lätkäistystä 2,1 miljardin euron EU-lisälaskusta nosti jälleen pinnalle polttavan kysymyksen: voiko Britannia todella erota EU:sta? Kyllä voi, vaikka se ei olisi välttämättä viisasta, kirjoittaa Yle Uutisten Britannian-avustaja Pasi Myöhänen.

Ulkomaat
Pasi Myöhänen
Derrick Frilund / Yle

Se mikä on järkevää, ei Britanniassa ole tärkeää.

Saarivaltiossa asuu itsepäinen kansa, joka ajaa edelleen tien vasenta puolta. Heidän mielestään puoli on oikea, meidän puolemme väärä. Tuomarit pukeutuvat peruukkeihin. Kuuman ja kylmän veden sekoittavia hanoja ei kerta kaikkiaan hyväksytä. Tai vuodenajan mukaista pukeutumista.

Paikallisen elinkeinoelämän keskusjärjestön mukaan EU:n nettohyöty Britannialle on suuri, 1 500 euroa henkilöä kohti vuosittain. Perinteet ja oma päätösvalta voivat kuitenkin painaa enemmän kuin monimutkaiset, kiistellyt laskelmat.

Epäkäytännöllisyydessään tuskastuttava maa pitää yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta korkeassa arvossa. Kukaan ei tiedä, kummalla puolella jalankulkijan tulisi kävellä. Mutta sen sääntely valtion (tai auta armias EU:n!) toimesta lähentelisi kuumaverisemmän britin mielessä jo totalitarismia.

Liittovaltiokehitys on punainen vaate, sillä EU nähdään puhtaasti taloudellisena projektina. Se ei ole länteen sitova henkinen turvariepu kuten Suomelle. Tätä roolia näyttelee vahva Atlantin takainen veli Yhdysvallat.

Brittein saarilta katsottuna Eurooppa on itäinen uhka. Sieltä on tullut kaksi maailmansotaa. Britannian taas selvisi sodista moraalisesti kuivin jaloin, astui hätiin Euroopan pelastajaksi ja mantereen tulisi päällepäsmäröinnin sijasta muistaa olla kiitollinen.

EU on Britannian tärkein kauppakumppani, mutta jäsenyyttä ei nähdä taloudellisena välttämättömyytenä. Unionia kannattavat asiantuntijatkin uskovat, että maa tulisi toimeen myös omillaan, vaikka takkiin voisi aluksi tullakin ja kunnolla. Jotenkin pärjätään EU:n ulkopuolellakin. Natsi-Saksan pommituksesta, Blitzistäkin selvittiin. Keep calm and carry on.

Britannian ja EU:n erkaneminen ei ole välttämätön kehitys. EU-erosta järjestettävän kansanäänestyksenkin tiellä on vielä monta mutkaa. Jotta David Cameron voisi järjestää lupaamansa äänestyksen vuonna 2017, hänen täytyy voittaa ensi kevään vaalit. Konservatiivipuolue on päässyt muodostamaan hallituksen yksin viimeksi vuonna 1992. Kansakaan ei vastusta EU:ta yhtä laajasti kuin unionin vastaisen äläköinnin ja itsenäisyyspuolue Ukipin kannatuksen nousun perusteella voisi luulla. Lokakuussa julkaistu laaja mielipidetutkimus kertoi jäsenyyden kannatuksen olevan korkeimmalla tasolla sitten vuoden 1991. 63 prosenttia kansasta kannatti EU:ssa pysymistä.

Ulkopuolelta katsottuna Britannia on monen silmissä vähän hassahtanut, imperiuminsa menettänyt saari, joka haikailee vanhojen hyvien aikojen perään ja yrittää toimia kansainvälisillä areenoilla nykyistä painoarvoaan pontevammin. Mutta jos maata vähätellään, tai uskotaan eropuheiden olevan bluffia, voi erosta tulla totta.

Britannia on ollut EU:n nousevia kustannuksia ja liittovaltiokehitystä vastustava laahusankkuri. Jos ankkuri katoaa Atlantille, EU:n vauhti varmasti kasvaa. Mutta kuka on ruorissa ja tiedetäänkö mihin ollaan menossa?