Näkökulma: Sydän, sielu ja sisu

Suomen kansa on sellainen, joka päättäessään tehdä jotakin vie sen myös läpi. Se on kansa, joka tajuaa, että yhdessä voimme parantaa maailmaa ja että ihmisissä elää hyvyys, kirjoittaa Nenäpäivä-keräyksen eilistä huipennusta televisiosta seurannut Abdirahim "Husu" Hussein.

Näkökulmat
Abdirahim "Husu" Hussein ja Esko valtaoja Nenäpäivän tunnelmissa.
Abdirahim "Husu" Hussein ja Esko valtaoja Nenäpäivän tunnelmissa.Abdirahim "Husu" Hussein

Eilinen, perjantai 7.11.2014, oli minulle päivä, joka vahvisti uskoani tähän hienoon kansaan. Katsoin iltakahdeksasta puoleen yöhön saakka TV2:n Nenäpäivä-tapahtumaa, enkä sen jälkeen saanut paljon aikaan. Päivä oli minulle tärkeä, koska pääsin ensimmäistä kertaa itse mukaan tähän jo kahdeksatta kertaa järjestettyyn hienoon traditioon. Minä, tai oikeammin alter egoni "Don Husu" sai olla mukana Yle Puheen tiimissä, joka pelasi lätkämatsin keskiviikkona Hämeenlinnassa.

Nenäpäivä on vuosittain loka-marraskuussa järjestettävä tapahtuma. Sen avulla kerätään varoja maailman köyhimmissä oloissa elävien lasten hyväksi ja yllytetään suomalaisia lahjoittamaan hauskalla tavalla. Suomalaisten avulla tuhannet lapset pääsevät kouluun, nukkuvat turvassa malariaverkon alla tai saavat suojaa muilta tarttuvilta taudeilta.

Tämän vuoden keräyson minusta kiinnostava, koska Suomi ja me suomalaiset elämme huonoja aikoja. Ihmiset täällä voivat huonosti, moni menettää työnsä, laskuja on vaikea maksaa ja ilmapiiri on ollut synkkä. En ole tavallisesti uskonut syysmasennukseen, mutta mikäli se on olemassa, olen varma, että tänä syksynä monet tulevat siitä kärsimään.

Pelkäsin, ettei Esko Valtaojan partaa tultaisi leikkaamaan.

Nenäpäiväkeräys alkoi jo lokakuussa, ja koko kampanja huipentui eiliseen konserttiin. Syksyn aikana on tapahtunut monenlaista, ja tempaus on saanut osakseen myös kritiikkiä ja epäilyksiä. Monet afrikkalaisista ja muista maahanmuuttajatuttavistani ovat epäilleet tämän olleen vain tapa ostaa hyvää fiilistä ja että rahat menevät joka tapauksessa rosvojen ja sotapäälliköiden taskuihin. Samaan aikana luin lehdestä, kuinka erään puolueen valtuustoryhmän jäsenet jopa kieltäytyivät tulemasta mukaan tempauksen kuvauksiin sillä perusteella, että näitä rahoja tarvitaan täällä Suomessa, sillä täälläkin on vähäosaisia ihmisiä.

Nämä keskustelut synkistivät mieleni ja aloin välillä jo uskoa, ettei tämän vuoden keräys tuottaisi paljoa. Pelkäsin, ettei Esko Valtaojan partaa tultaisi leikkaamaan.

Näin samaan aikaan, kuinka monet tavalliset ihmiset herättelivät porukkaa mukaan kampanjaan ja kuinka julkkikset yksi toisensa jälkeen tulivat mukaan tempaukseen. Kaikkea tätä olen seurannut läheltä, mutta epäilykseni eivät vain millään vähentyneet. Ajattelin, että koska porukka voi huonosti täällä, miksi he lahjoittaisivat ja että mikäli näin tekevät, niin ainakin tavoitteesta tultaisiin jäämään ja Esko saisi pitää partansa.

Sitten tuli konsertin aika ja varsinainen tapahtumapäivä. Perjantain saunavuorokin jäi tällä kertaa lyhyeksi, sillä halusin katsoa Nenäpäivä-lähetyksen kokonaisuudessaan. Lapset vain ajoissa nukkumaan ja popkornit ja limsat käden ulottuville. Sainhan mahdollisuuden seurata, kuinka lähelle historiallista keräystavoitetta päästäisiin.

Puoli tuntia ennen lähetyksen loppumista lätkäistiin sitten taululle tapahtumassa kerätty yhteissumma, joka ylitti kolme miljoonaa euroa. Minun on tunnustettava, että tämä tuli minulle täysin yllätyksenä. Ei pelkästään se, että rahaa kerättiin näin paljon, mutta myös se, että tämä Suomen kansa on sellainen joka päättäessään tehdä jotakin, myös sen vie läpi. Se on kansa joka tajuaa, että yhdessä voimme parantaa maailmaa ja että ihmisissä elää hyvyys. Minulla on välillä epäilyksiä suomalaisista ja heidän kyvystään olla auttavaisia ja sisukkaita.

Somessa näin yhden keskustelun, jossa 450 euron kuukausituloilla oleva henkilö kertoi antaneensa jotakin tuosta pienestä summasta. Olin jälleen kerran häpeissäni siitä, että olin antanut ennakkoluulojeni ja epäilykseni estää minua näkemästä tämän kansan hyviä puolia. Haluankin lopuksi kiittää kehitysmaiden lasten puolesta Suomea ja Suomen kansaa tästä hienosta eleestä. Tällä kansalla on sydäntä ja sielua, mutta ennen kaikkea sisua.

Kiitos Suomi.

Abdirahim "Husu" Hussein