Yle Uutiset Lähi-idässä: Yhden miehen intifadat

Yle Uutisten ulkomaantoimittaja Sampo Vaarakallio on parhaillaan matkalla Israelissa ja palestiinalaisalueilla.

Ulkomaat
Sampo Vaarakallio.
Sampo Vaarakallio.Jussi Koivunoro / Yle

11.11.

Israelia ja Länsirantaa on kohahduttanut viime päivät useiden erillisten iskujen sarjat. Kohteina ovat olleet Israelin sotilaat, muu turvallisuuskoneisto, siirtokuntalaiset ja tavalliset siviilit.

Israelin poliisi on vakuuttanut, että tilanne on hallinnassa. Sen suuremmasta ja suunnitellummasta liikehdinnästä ei ole kysymys. Israelin turvallisuuskoneisto varmasti tietää, mistä puhuu.

Virallisen Israelin puheiden taustalla on pari kiistatonta faktaa. Gazan kesäsodan mainingeissa pitkin Länsirantaa pidätettiin lukuisia Hamas-aktivisteja ja siten vietiin Hamasilta operatiivinen kärki.

Jäljelle jääneet ja nyt iskuja tehneet nuoret miehet ovat etupäässä Hamasia sympatisoivia yksinäisiä susia.

Lisäksi viime viikkojen kahakoiden yhteydessä on pidätetty satoja nuorukaisia, joista muuten yli 70 on ollut alle 18-vuotiaita poikia.

Vaikka iskut ovatkin yksittäisiä ja vailla tiukkaa johtoa, niin ne ovat selvästi tulehduttaneet Israelin ja palestiinalaisten välit. Moni alueen asukas sanoo, etteivät palestiinalaisten ja Israelin välit ole Länsirannalla olleet näin huonot koko 2000-luvulla.

Kun päälle pannaan vielä Jerusalemin vanhan kaupungin pyhien alueiden kiistat ja palestiinalaisten vahvana sykkivä halu julistautua itsenäiseksi valtioksi, ei poliittisellakaan puolella ole tyyntä luvassa.

Lähi-Itä keikkuu samalla veitsenterällä kuin jo vuosikymmenet.

Lähi-itä vaihtuu huomenna koti-Suomeen. Päiväkirjamerkinnät päättyvät tähän.

10.11.

Gazan epätoivo on nyt takana. Raunioissa kytevä turhautuminen oli kaikessa läsnä. Palestiinalaisten katseissa oli väsynyttä raivoa.

Olosuhteet kirkuvat avuntarvetta, mutta apua ei tunnu vieläkään kunnolla tulevan. Kohta alkava talvi tulee monelle suojattomalle olemaan hyytävän kylmä kokemus. Sosiaalisesti ja taloudellisesti Gaza on äärirajoilla.

Palestiinalaisten syyttävä sormi osoittaa sekä Israeliin että saamattomaan kansainväliseen yhteisöön. Osansa kritiikistä saavat myös aivan ikiomat päättäjät niin Gazassa kuin Länsirannallakin.

Poliittiset jännitteet olivat Gazassa selvästi aistittavissa. Huomenna tulee kuluneeksi 10 vuotta Jasser Arafatin kuolemasta. Muistotilaisuus piti perua Gazan osalta.

Niin kaistaletta hallitseva Hamas kuin Länsirannan puolta hallitseva Fatahkin olivat yhtä mieltä siitä, ettei ihmisten turvallisuutta voi nyt Gazassa taata. Siksi ei ole syytä juhlaan.

Muutama päivä sitten Gazassa tehtiin lähinnä Fatahia vastaan 15 pommi-iskua. Fatah on sitä mieltä, ettei niin laajaan iskujen sarjaan kukaan kykene, ellei sillä ole Hamasin hyväksyntä.

Fatahin arvio on varmasti hyvin kohdallaan.

Palestiinalaisten yhtenäisyys on edelleen haave - samanlainen haave kuin palestiinalaisten oma valtiokin. Huomenna siitä muistutetaan Arafatin haudalla.

9.11.

Tänään on ollut vuorossa Gaza – tuhon tyyssija.

Gazalaiset ihmiskohtalot ovat masentavuudessaan aivan omaa luokkaansa. Edellisen kerran kävin Gazassa vuodenvaihteen 2008–9 sotimisen jälkeen, ja tuntemukseni tänään toivat vahvasti mieleen Gazan keväällä 2009.

Tuolta kerralta on muistiini syöpynyt lähtemättömästi mies, joka pieniksi betonimurikoiksi tuhoutuneen kotinsa raunioilla yritti rakentaa perheelleen uutta kotia. Hän nyyhki ja perhe ympärillä nyyhki. Muistikuva on edelleen vavahduttava.

Kuva tuli mieleeni tänään, kun kiertelin Shaeefin tuhoutuneen asuma-alueen raunioissa. Viime kesän pommitukset tekivät alueesta selvää jälkeä.

Tapasin tänään Shaeefissa miehen, joka oli kyhännyt tuhoutuneen kerrostalokotinsa betonimurskeelle asumuksen. Tuhoutuneet seinät oli korvattu vilteillä ja pyyhkeillä. Vaimo lähti oman isänsä kotiin. Mies jäi raunioille viiden lapsen kanssa.

Gazassa.
Jussi Koivunoro / Yle

Aamulla asumuksessa on niin kylmä, että lapset ovat kohmeessa. Eilen katosta irronnut betonimurikka osui pojan silmäkulmaan ja näkö säilyi onnen turvin.

Lapsista vanhimmat eivät käy enää koulua, koska isä haluaa pitää heidät lähellään – turvassa. Arvokkuutensa säilyttäminen ajaa ihmisen omituisiin tekoihin.

Gazassa on musertunut, betonin tavoin, järkyttävä määrä ihmisen arvokkuutta. Niin nyt kuin edellisilläkin kerroilla, kun Gaza on jäänyt Israelin armeijan jyrän alle, turvattomuus kalvaa juuri miesten itsetuntoa.

Siksi tähän liittyen tuli vuoden 2009 käynnistä mieleeni toinenkin muistikuva. Palkittu ja arvostettu gazalainen psykiatri Eyad El-Sarraj totesi tuolloin, että palestiinalaisen perheen kannalta on traumatisoivinta se, että isä ei voi taata perheelleen turvaa.

Mieskeskeisessä kulttuurissa on häpeä, kun isä ei pysty tekemään mitään kärsivän perheensä hyväksi.

Ei tarvitse olla suurikaan ajattelija, kun löytää edellisen ajatuksen ja väkivaltaan turvaavien äärijärjestöjen suosion välisen yhteyden.

8.11.

Jerusalemissa tapaa monesti kiinnostavia ihmisiä. Tänään törmäsin 14-vuotiaaseen Jasmin-tyttöön.

Jasmin teki vahvan vaikutuksen. Hän oli yhtä aikaa itsevarma ja pelokas. Katseessaan uskon tuomaa tyyneyttä, mutta myös vimmaa ja väsymystä.

Jasmin on "murabitiin". Hän on yksi heistä, joiden tehtävä on mennä al-Aqsan moskeija-alueelle ja suojella sitä.

Jerusalemin muslimit pelkäävät eritoten sitä, että ortodoksijuutalaiset pyrkivät laajentamaan omaa reviiriään Temppelivuoreksi kutsumallaan alueella. Muslimit kutsuvat samoja neliöitä nimellä al-Haram al-Sharif ja siellä siis sijaitsee al-Aqsan moskeija.

Jasmin.
Jasmin.Yle

Moskeijan suojeleminen tarkoittaa Jasminin tapauksessa sitä, että ortodoksijuutalaisten tullessa alueelle hän menee kanssasisariensa mukana hätiin ja he alkavat kuorossa huutaa "Allahu akbar" – "Jumala on suuri".

Jerusalemin vanhan kaupungin käytöstapoihin on kuulunut, että juutalaiset voivat kyllä vierailla Temppelivuoren alueella, mutta eivät saa rukoilla siellä.

Muslimit tuntevat nyt epävarmuutta siitä, ollaanko vanhoja sääntöjä panemassa uusiksi. Heistä näyttää siltä, että vanha kielto halutaan kumota ja juutalaisille tasoitetaan tietä muslimien pyhän paikan sydämeen rukoilemaan.

Pelko on saanut lisää kierroksia siitä, että äärijuutalaiset ja äärioikeistolaiset ryhmät kansanedustajineen ovat poliisivartiossa vierailleet al-Haram al-Sharifin alueella. Entuudestaan herkässä uskontojen välisessä tilanteessa tällaiset teot tulkitaan perin oikeutetusti provokaatioksi.

Provosoiminen tarkoittaa Lähi-idän käyttäytymiskoodistossa kutsua taisteluun. Sitä on saatu, kun on tilattukin.

Hamasiin ja muihin ääriliikkeisiin viehättyneet nuoret hurmahenget ovat tehneet sietämättömiä autoiskuja, muun muassa raitiolinjapysäkille tappaen ja aiheuttaen inhimillistä tuskaa. Ylivoimainen Israelin poliisi- ja armeijakoneisto on iskenyt armotta takaisin.

Al-Haram al-Sharifin ja Temppelivuoren rukouksissa peräänkuulutettu armo on muuttunut lihaksi – kuolleeksi sellaiseksi.

Siksi Jasminin tapaaminen pysäytti.

Sunnuntaina matka jatkuu Gazaan, johon – kalenterin mukaan – kohta tulevat sateet ja talvi.

Gazassa sodittiin kesällä. Gazan kalenterissa ei ole merkintää jälleenrakentamisen aloittamisesta. Kymmenettuhannet gazalaiset ovat vailla suojaa ja turvaa.