1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Näin lukijat muistelivat DDR:ää

Uwe Hohn. Leivänpaahdin, joka toimii edelleen. Uutiset epätoivoisista pakomatkoista länteen. Muun muassa näitä asioita muistelivat lukijat Itä-Saksasta nyt, kun Berliinin muurin murtumisesta on tasan 25 vuotta.

Ulkomaat
Trabant auto ja DDR maatunnus.
Hendrik Schimdt / EPA

Tänään sunnuntaina on tasan 25 vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989. Vuotta myöhemmin Saksat yhdistyivät. Kysyimme Yle Uutisten lukijoilta, mitä he muistavat Itä-Saksasta. Moni muisteli urheilijoita:

Olin 80-luvulla ala-asteella ja ihailin DDR:n yleisurheilijoita valtavasti! Mielestäni sen naiset olivat nopeita ja kauniita ja miehet voimakkaita. Aivan erityisesti jäi mieleeni Uwe Hohnin keihäänheiton mieletön ME-tulos! Siinähän keihäs näytti lentävän suorastaan taivaaseen asti!

Itäsaksalainen laatu kirvoitti muistoja. Eikä ihme, moni tuote on yhä käytössä.

Kodissa on vieläkin paljon toimivaa vanhaa DDR-sälää. Yksi esimerkki näistä on Ruhla-kello, joka tikittää vieläkin uskollisesti hattuhyllyn päällä.

Olohuoneessani on n. 30 vuotta palvellut paino – made in DDR – edelleen lähes päivittäisessä käytössä. Ja yhä aivan loistopeli: hyvä kosketus, sointi ja pitää vireensä.

Mulla on vieläkin vanha DDR silitysrauta, ei vain näytä sammahtavan koskaan.

Aka-merkkinen grillintapainen on meillä edelleen ja toimii.

Idän matkailua

Suomalaiset matkustivat ja opiskelivat Itä-Saksassa. Näitä ajoilta oli jäänyt muun muassa seuraavia muistoja.

Käväisin keväällä 1983 Berliinissä. Idässä autoista kuului hassu ääni. Unter den Lindenillä oli sotilasparaati. Ulkomaalaisia pelättiin. Kirjat olivat halpoja.

Muistoihini nousee ensimmäisenä rajan ylitys ja matka "Zonen" läpi. Piti pitää kieli keskellä suuta ettei erehdyksessä ajanut pois sallituilta reiteltä transit-matkustajana. Ikävimpiin muistohin kuuluu auton täydellinen tarkastus, bensatankki mukaan luettuna.

Kesällä 1963 Itä-Berliinissä sodan raunioittamia rakennuksia oli kaikkialla. Ihmiset eivät hymyilleet ja kontaktit paikallisiin olivat vaikeita. Mustat nahkatakkiset miehet seurasivat liikkeitämme. Tuntui meistä jännittävältä.

Aina se rajan ylitys oli jännittävä. Ei koskaan etukäteen tiennyt, mikä erityistarkistus kulloinkin oli ohjelmassa ja kauanko rajanylitys kestäisi. Talvisin rikin haju oli kestämätöntä. Rakennukset lämmitettiin ruskohiilellä.

  Perheemme vieraili matkailuautolla Itä-Berliinissä -89. Muistan ruskohiilen hajun ja väkijoukon, joka ihmetteli matkailuautoamme.

Mikä on "ein Ulb"?

Uutisista muistettiin erityisesti epätoivoiset pakomatkat länteen. Eräs lukija kertoi katselleensa Länsi-Saksassa uteliaisuudesta DDR:n televisiolähetyksiä.

Käydessäni Saksan Liittotasavallassa 70-luvulla katselin joskus uteliaisuuttani joillakin kerroillla DDR:n televisiolähetyksiä.  Siellä oli sotilasparaateja, joihin osallistui satoja tai tuhansia  sotilasuniformuihin pukeutuneita ja leikkiasein varustettuja lapsia/nuoria. Hauskimman näköisiä olivat leikkipanssarivaunut, jotka olivat luultavasi tehty peittämällä Trabant levyillä, jotka saivat ne käyttämään - leikkipanssarivaunuilta.

Yksi lukijoista kuvasi yleisvaikutelmaa Itä-Saksasta näin:

 "Mikä on DDR:n lyhin aikayksikkö?" Vastaus: "Ein Ulb." Ja selitys: "Ein Ulb on se aika, joka kuluu radion sulkemiseen, kun kuuluttaja ilmoittaa, että valtioneuvoston puheenjohtaja Walter Ulbricht puhuu."

Lisää lukijoiden DDR-muistoja löytyy täältä. Tässä jutussa on käytetty tekstejä seuraavilta nimimerkeiltä: koenig888, Uppis, Maritta Inkinen, assamies, Jyrki Lumiainen, Matti Pihlaja, Sirlu, Ah Derkkula, Liisa Pajula-Mäkinen, @JaanaTeräväinen, DDR, Pena @Ilmastodontti, Leena Mironoff de Alvarez, LocoMotite, Muistelija – kiitos teille ja kaikille #DDRmuisto -keskusteluun osallistuneille!

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lue seuraavaksi