Mitä kettuhattu kertoo ristiriitaisesta luontosuhteesta?

Vanhat karvahatut kuvaavat ihmisen ristiriitaista suhdetta eläimiin ja yleensä luontoon, miettii hämeenlinnalainen taitelija Satu Kiuru. Ihminen hoivaa, tappaa, syö ja suojelee. Hänen kirpputoreilta haalimansa vanhat hatut ovat siirtyneet myös tiedostettua ja tiedostamatonta tutkiviin teoksiin. Tarkoitus ei ole julistaa ja tuomita, vaan pohtia luontoyhteyttä, niin luontoa kuin ihmistä itseäänkin.

luonto
taiteilija ja taideopettaja Satu Kiuru
Markuu Karvonen / Yle

Kun hämeenlinnalainen taiteilija ja Päivölän kuvataidelinjan johtaja Satu Kiuru saapuu radion vieraaksi, hänellä on kassissa mukanaan vanhojen karvahattujen kokoelmasta neljä hattua; siperianilvestä, kettua, minkkiä ja piisamia. Useimmat hatut on ostettu kirppareilta parilla eurolla, syystä jota taiteilija ei itsekään oikein osaa selittää.

Kyse on tiedostamattoman tutkimisesta ja sen tuomisesta näkyväksi. Ihmisen suhde eläinkuntaan on ristiriitainen, ja valokuvasarja vaikka nahoista voi tuoda ihmisen iholle jotakin omasta luontosuhteesta. Ihmisen suhde luontoon on myös suhteen luomista ihmisenä olemiseen luontokappaleena. Teeman kypsyttelyn historiasta löytyy omia eläimiä ja talon alla pesineitä mäyriä. Yhden haluaa sisään, toisen ulos. Yhtä hellii, jonkin syö.

Onko ihmisnahan alla tiedostamaton eläin?

– Uusien teosten teemana on tiedostamaton, mikä liittyy tekeillä olevaan väitöstutkimukseen taiteesta keinona tuoda näkyväksi näkymätöntä ja tiedostamatonta. Tiedostamaton ja tiedostettu nivoutuvat toisiinsa ja niiden erottaminen on vaikeaa. Ne ovat sisäkkäisiä, rinnakkaisia ja päällekkäisiä. Taiteilija joutuu tekemään tietenkin tiedostettuja valintoja, muuten teoksen synty on pelkkää sattumanvaraisuutta, kuvaa Satu Kiuru tutkimusaihettaan.

Meillä on kotona kaksi pelastushevosta, yksi pelastuskoira ja pelastettu kissa. Tekisinkö niistä käsilaukun?

Satu Kiuru

– Jokin näissä karvahatuissa viehätti. Nämä ovat kaikki kirpputoreilta ja hyvin vanhoja. Asuintalomme oli pitkään asumattomana, ja sieltäkin löytyi joitakin karvalakkeja. Itse asiassa en tiedä mitä näillä tekisin. Jokin näitä kutsui ostamaan, ilman suunnitelmaa miten niitä käyttäisi. Osa niistä kiteytyi valokuviin, mutta mihin tutkiminen johtaa, se on edelleen kesken, sanoo rinnakkain eri tekniikoita käyttävä taitelija.

– Itse haluan tuoda näkyväksi luontoyhteyttä, nyt juuri karvahattujen ja karvan tai nahan kautta. Nahkahan peittää myös sitä eläintä, joka meissä on sisällä. Tuon töillä tavallaan kapean kiilan tiedostamattomaan, ja se on meidän eläimellisyytemme ja luontokontaktimme kautta.

Heiluttaisitko hevosennahkakäsilaukkua?

– Se hatuissa onkin mystistä, miten eläinrakkaana ihmisenä miettii hatussa olevaa kuollutta eläintä. Esimerkiksi hatun kettu, sehän on mitä kaunein eläin. Mekin pyrimme suojelemaan eläimiä. Meillä on kotona kaksi pelastushevosta, yksi pelastuskoira ja pelastettu kissa. Tekisinkö niistä käsilaukun?

– Ristiriita liittyy juuri tiedostamattomaan ja tiedostettuun. En halua teoksissa mitenkään julistaa tai kritisoida mitään. Pikemminkin haluan tutkia, miten mystinen on ihmisten ja eläinten suhteen ristiriita, koko luontosuhteemme ristiriita.

Seuraava matka vie utopiaan

Osa tutkiskelua on myös ensi kesän ympäristötaidetapahtuma Näkymä, jonka toinen kuraattori Satu Kiuru on. Teemana on tulevaisuus, utopia. Siellä taiteilijat voivat tuoda näkyväksi mitä uusia mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan. Kun Satu Kiurun oma tuotanto on tutkistellut luontoa ja tiedostamatonta, tarjolla ja arvioitavana tulee olemaan paljon yhteiskunnallisempia teoksia.

– Utopia sopii tiedostamattomaan hyvin. On mielenkiintoista päästä katsomaan muiden tekemistä. Koska tuntee etuoikeudeksi mahdollisuuden tehdä taidetta, jotain voi antaa takaisinkin opettamalla ja kuraattorina.

Kesä näyttää mitä Näkymä voi paljastaa yhteiskunnan murroksesta, hyvinvointiyhteiskunnan horjumisesta tai eriarvoistumisesta. Voiko taide muuttaa tulevaisuutta, paljastaa sen mitä emme vielä halua nähdä? Jos karvahatut eivät halua julistaa, Näkymä 2015 tulee sen varmasti tekemään.