100 päätä, aarretulia ja kirouksia – "Maaperämme on täynnä maagisia aarteita"

Kainuussa ei voi olla kompastumatta aarteisiin, toteaa kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi. Kalleimmat aarteet kulkevat tarinoiden muodossa kertojien keskuudessa.

kulttuuri
Kulttuuriantropologi Satu-Maarit Myllyniemi etsii Kainuusta aarteita.
Sanna Kähkönen / Yle Kainuu

Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi kävelee Kajaanin vanhalla hautausmaalla ja pysähtyy suuren kuusen alle.

– On olemassa tarina, että tänne on piilotettu aarre. Eräs pieni poika on 1900-luvun alussa on nähnyt täällä aarretulet, samalla hän nähnyt ison tynnyrin. Hän on kurkottanut sinne tynnyriin ja saanut käteensä rahan. Samassa poika on nähnyt ison kirjavan sonnin tulevan vihaisena kohti. Poika pelästyi ja heitti rahan takaisen tynnyriin. Samassa katosivat tynnyri ja sonni.

– Aikuiseksi tultuaan pojalle juolahti mieleen, että hän lähtee katsomaan näkisikö hän samaisia aarretulia. Hän näki taas tynnyrin ja sonnin, jotka katosivat jälleen samoin tein. Tarinasta jäi uskomus, että täällä jossain on aarre.

Kulttuuriantropologi Myllyniemi omaa kainuulaiset juuret ja on aikuisiällään päätynyt tekemään töitä Kainuuseen. Hän on muun muassa kartoittanut kainuulaista apteekki- ja parantamisen perinteitä. Viimeisimmästä tutkimustyöstä valmistui massiivinen Tarinakartasto.

Nyt Satumaarit Myllyniemi ikäänkuin tekee jatkoa Tarinakartastolle, kun hän kerää kainuulaisia aarretarinoita – niistä oikeista sekä sateenkaaren päästä löytyvistä.

– Tässä maakunnassa ei voi olla kompastumatta aarteisiin. Niitä on vesistöissä, saarissa, maassa, asuinrakennusten lähellä. Maaperämme on täynnä aarteita, mutta ne ovat myös näkymätöntä kulttuuriperintöä, kertoo Satumaarit Myllyniemi.

Aarretarinoiden kertojat vähenevät koko ajan

Tarinoiden kerääjä Satumaarit Myllyniemen vuoden mittaista työtä rahoittaa Suomen kulttuurirahasto. Tuleva työ on nimeltään Kainuun aarrekartta, joka on tarkoitus syntyä samalla tietokirja, taideteos, valokuvateos ja kartasto.

Etsin nyt muun muassa tarinankertojia, sillä teen Kainuussa 50 haastattelua. Lopputulos esittelee tarinaperintöä, joka liitetään aarteisiin.

Satumaarit Myllyniemi

– Etsin nyt muun muassa tarinankertojia, sillä teen Kainuussa 50 haastattelua. Lopputulos esittelee tarinaperintöä, joka liitetään aarteisiin. Tämä on vuoden työ, jolla halutaan ylläpitää maagista tarinaperintöä.

Aarretarinat ovat yleismaailmallisia. Niitä on tutkittu vähän, koska niiden tutkiminen on työlästä.

– Kävin Kotimaisten kielten keskuksessa kaikki Kainuun nimet läpi. Yritin nimestön perusteella päätellä, että millaisissa paikoissa olisi aarteita. Se on hidasta ja aikaa vievää, Myllyniemi kertoo.

– Olen ottanut myös yhteyttä kyläyhdistyksiin ja harmittavana huomiona voin sanoa, että kymmenessä vuodessa aaretarinoiden määrä on vähentynyt. Kertojat ovat vähentyneet ja haastateltavien löytyminen on välillä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta.

Tarinoihin liittyy mahdottomuus – niitä ei voi saada

Kätkettyihin aarteisiin liittyy maagisia, jopa mahdottomalta kuulostavia ehtoja.

Varsinkin jos aarteet on löydetty väärillä keinoilla, niin löytäjän kohtalo ollut karmea.

Satumaarit Myllyniemi

– Esimerkiksi Ristijärvellä on pyramidikivi, ja uskotaan että sen kiven alle on kätketty aarre, mutta pitää olla sata päätä ennen kun sen saavuttaa, Satumaarit Myllyniemi kertoo.

Aarteiden ehdot ja niiden yllä langetetut kiroukset kuvaavat hyvin suomalaisuutta.

– Kun ei se elämä täällä muutenkaan ole niin helppoa, niin ei ole haluttu tehdä äkkirikastumisestakaan helppoa. Varsinkin jos ne on löydetty väärillä keinoilla, niin löytäjän kohtalo ollut karmea, Myllyniemi naurahtaa.

Vainolaisaikana suomalaiset piilottivat omaisuuttaan ja puolestaan vainolaiset piilottivat saaliitaan. Kainuussa on elänyt kätkijäkansa.

– Esimerkiksi Sotkamo tunnetaan maaperän rikkauksistaan. Ylipäätään kainuulaiset olivat nuukailevia ihmisiä, jotka jemmasivat omaisuuttaan.