Hyväntekijä kiipesi vuorelle ja näki puutteen

Sieviläinen Anne Takanen uurasti vuoden ajan hyväntekeväisyysprojektin vuoksi. Ensin hän keräsi rahaa Kapua-hankkeelle ja lähti sitten 12-henkisen ryhmän osana Etiopiaan.

Kotimaa
Sieviläinen Anne Takanen osallistui hyväntekeväisyystempaukseen Etiopiassa.
Sieviläinen Anne Takanen osallistui hyväntekeväisyystempaukseen Etiopiassa.Raila Paavola / Yle

Kapua-hanke on yksityishenkilön ideasta syntynyt tapa tehdä hyväntekeväisyystyötä. Mukaan lähtijät keräävät varoja omakustannematkalle ja pääsevät osallistumaan kansainväliseen avustustyöhön. Kapua kertoo keränneensä vuoden 2006 jälkeen 350 000 euroa, jotka kanavoidaan kehitysyhteistyöhön muun muassa WWF:n, Pelastakaa Lapset -järjestön ja Kynnyksen kautta.

Kapuajat ovat keränneet tämän vuoden 100 000 euron tavoitteesta runsaat 75 000 euroa. Keräys jatkuu vuoden loppuun. Ensi vuoden Kapua-kohteena on Bolivia. Siellä kivutaan yli 6000 m korkealle vuorelle.

Sieviläinen Anne Takanen teki töitä Etiopian hyväksi vuoden ajan. Ensin hän keräsi rahaa ja lokakuussa hän lähti 12-henkisen hyväntekijäryhmän kanssa tutustumaan vammaisten arkeen. Henkilökohtainen tavoite oli 4500 euroa ja lisäksi varoja kerättiin yhteiseen kassaan.

– Reissu oli ihana ja raskas. Sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa.

Vieraat pääsivät tutustumaan vammaisten työpajoihin ja Anne Takanen pääsi tekemään luutia näkövammaisten kanssa. He tutustuivat myös sokeiden kuntoutuskeskukseen, missä opiskeltiin pistekirjoitusta. Optikko-opiskelijat puolestaan tekivät silmälaseja.

– Kuvittelisin, ettei tarvitse mennä hirveän paljon taaksepäin, kun Suomessa on ollut samanlaista, Takanen pohtii.

Jalat huipulla, mieli myllerryksessä

Osa hanketta on konkreettinen kapuaminen. Etiopiassa ryhmä kiipesi maan korkeimman vuoren eli Ras Dashenin huipulle, 4 550 metrin korkeuteen. Huipun lisäksi he kävivät yli 4 000 metrin korkeudessa montakin kertaa.

– Kun tasaiselta lähtee, niin kyllä siinä tuntuu, että askeleet olivat puolen kengän mittaisia. Mieluummin kiersi 10-senttisen kiven kuin ponnisti sen yli, kuvailee Anne Takanen tuntojaan.

Kaikkiaan viikon aikana kävelyä kertyi 110 kilometriä. Maasto oli vaihtelevaa ja vaikeakulkuista. Vaikeaa oli myös tunnepuolella, sillä kylien läpi kulkiessaan vieraat kokivat puutteen:

Miten vähällä pystyisi auttamaan eikä kuitenkaan voinut auttaa.

– Miten vähällä pystyisi auttamaan eikä kuitenkaan voinut auttaa, suree Takanen.

Takanen kuvaa matkaa tunteiden vuoristoradaksi. Mielessä ehti jo pyörähtää ajatus pienen ensiapuklinikan pystyttämisestä kylään. Toistaiseksi kyseessä oli kuitenkin kertaluonteinen tempaus

– Vaikka koskaan ei tiedäkään, mitä elämä tuo tullessaan.