Baltic Circle sukeltaa julkiseen kaupunkitilaan

Baltic Circle -nykyteatterifestivaalilla nähdään tänä vuonna runsaasti julkiseen tilaan sijoitettua esittävää taidetta, jota voi kokea Helsingin keskustassa. Esimerkiksi Mannerheimin ratsastajapatsas saa festivaalin tiimoilta uusia ulottuvuuksia ja merkityksiä

kulttuuri
Ceci n'est pas...-teos Helsingin keskustassa.
Ceci n'est pas...-teos Helsingin keskustassa 11.11.2014.Jussi Mankkinen

Mannerheimin kunnianarvoisa ratsastajapatsas seisoo ankeassa syyssäässä omassa ylhäisessä yksinäisyydessään remonttikelmuun paketoidun Kiasman edessä, kunnes alkaa tapahtua: jostain ilmestyy joukko ihmisiä, joista osa nostetaan seisomaan patsaan jalustan pystypintaa vasten. Sama toistuu piakkoin uudestaan, nyt vain patsaan toisella puolella. Sitten ihmiset katoavat katuvilinään yhtä huomaamattomasti kuin saapuivatkin.

Kyseessä on romanialaistaiteilija Alexandra Piricin ideoima interventio ja julkisen tilan projekti, jossa kyseenalaistetaan kaupunkimonumentin olemus ja ehkä arvokkuuskin. Mannerheimin ratsastajapatsaassa taiteilijaa kiinnostaa hevosen asento ja poikkeuksellisen korkea jalusta.

- Minulle tässä on ollut kiinnostavinta tutkia yksinäisen, ratsailla olevan sankarin visuaalista olemusta, eikä niinkään puuttua Mannerheimin persoonaan sinänsä. Häneen liittyvä historia on melko monimutkainen juttu, enkä ole halunnut kohdistaa siihen mitään yksioikoista kritiikkiä, Pirici toteaa.

Loisesta yksityisyrittäjään

Julkista tilaa voi täyttää myös tekstillä. Minna Henriksson on jäljittänyt Suomessa käytyjä taidepoliittisia keskusteluja 1800-luvulta näihin päiviin saakka, ja kirjannut havaintojaan väriensä puolesta puoluepolitiikkaa symboloiviin julisteisiin. Kysymys kuuluukin, millaista taidetta eri puolueet ovat vuosien varrella tukeneet ja vastustaneet ja millaiseksi taiteilijan rooli on käsitetty.

- Kiinnostavaa on mielestäni se, millä tavalla taitelijan roolia on näissä keskusteluissa määritelty. Vasemmistolle ja demareille taiteilija on enemmänkin työntekijä ja työläinen, kun taas perussuomalaisille taiteilija on yhteiskunnan loinen, ja jos oikealle päin mennään niin taiteilija on enemmän ikään kuin yksityisyrittäjä, Henriksson kertoo.

Tämä ei ole...

Hollantilaistaiteilija Dries Verhoevenin Ceci n'est pas...- teoksen ideana taas on pistää ihmisiä tuntikausiksi keskellä kaupunkia sijaitsevaan lasivitriiniin, kaikkien nähtäville. Lasivitriinissä ovat olleet muassa viimeisillään raskaana oleva nuori nainen sekä pelkissä alusvaatteissa esiintyneet isä ja alakouluikäinen tytär. Isä on lueskellut tyttärelleen kirjaa. Tällaisten elävien patsaiden provokatiisuus löytyy loppujen lopuksi katsojan omasta silmästä.

- Millaiseltako se tuntui? Hyvin oudolta aluksi, olet siinä tyttäresi kanssa ja kaikki ihmiset katsovat sinua. Mutta tämä kaikki unohtuu hyvin nopeasti ja sitten siitä tulee täysin normaalia: luenhan paljon kirjoja tyttärelleni myös kotona, _Ceci n'est pas..- _projektissa mukana oleva Rolf kertoo.

Hänen tyttärelleen Julielle taas lasivitriinissä oleskelu oli mukava kokemus.

- Tämä oli oikein kivaa, koska saatoin katsella ihmisiä, kuunnella isän lukemista ja taukojen aikana sai syödä ja juoda paljon.