Suomalaista korpimaisemaa kaupataan kameralle ympäri maailmaa

Maat ja paikkakunnat ympäri maailman kauppaavat itseään kuvauspaikoiksi erilaisille tuotannoille muun muassa elokuviin ja televisioon. Kansainvälisiä kuvausryhmiä koetetaan lobata myös Suomeen ja samalla Suomen sisällä kilvoitellaan kotimaisista tuotannoista. Myös Kainuu on lähtenyt kisaan kuvaustuotannoista ja työ on alkanut poikimaan tulosta.

Kuva: Hanne Kinnunen / Yle

Kainuun elokuvabisnesten ykköslobbari raakkuu marraskuussa kuin korppi. Marko Karvonen on juuri palannut elokuva-alan toimijoiden tapaamisesta aurinkoisesta Los Angelesista, ja tuliaisina Suomeen on tullut roima flunssa. 

Karvonen toimii projektipäällikkönä Kainuun ammattiopiston hallinnoimassa Elokuvan ja median palvelukeskuksessa. Palvelukeskus on toiminut Kainuussa nyt kolmen vuoden ajan ja sen tavoitteena on imeä kotimaisia ja kansainvälisiä kuvaustuotantoja Kainuun maisemiin.

Kainuulaisten kuvausbisneslobbaus on tuonut jo tulosta, esimerkiksi tänä syksynä Kainuussa on kuvattu muun muassa elokuvaa, Nelosen tulevaa sairaalasarjaa ja metalliyhtye Waltarin musiikkivideota.

Maisemia näyttävistä rujoihin

Kuvaustuotantojen jallittamisessa kaiken perusta on se, että toivotut kuvauspaikat löytyvät, etsittiinpä sitten mitä tahansa.

– Esimerkiksi yksi elokuva, mitä ensi vuodeksi on suunniteltu, olemme koonneet sitä varten noin 100-sivuisen vihkosen, jossa on yksi kuva kullakin sivulla ja selitykset kohteista. Sitten nelähetetään asiakkaan arvioitaviksi. Eli tämä palvelumme vaatii paljon näitä kuvauskohteiden kuvaamisia ja niiden tallentamista tietokantaan, Marko Karvonen kuvailee.

Harvoin elokuvassa kaikki tapahtuu jossain kauniissa paikassa, vaan pitää olla tarjolla jotain vähän elänyttä, rumaa, hylättyä.

Marko Karvonen

Palvelukeskuksen kolmivuotistaipaleen aikana on jo koottu satoja kohteita sisältävä tietopankki kainuulaisia kuvauspaikkoja. Kainuusta puhuttaessa  luonto on isossa roolissa.

– Metsää tarvitaan tietysti aina, erilaisia metsiä. Monesti haetaan kauniita ja näyttäviä kohteita, mutta usein tulee myös pyyntö, että olisiko jotain vähän rujompaa. Harvoin elokuvassa kaikki tapahtuu jossain kauniissa paikassa, vaan pitää olla tarjolla jotain vähän elänyttä, rumaa, hylättyä.

– Mutta aina on myös näin, että kun luetaan käsikirjoituksia, niin huomataan, että ahaa, tuollaista paikkaa ei vielä ole eikä ole vielä koskaan pyydettykään. Sitten täytyy lähteä etsimään, Karvonen kertoo.

Erilaiset kaupunki- ja kylämiljööt ovat tärkeää arsenaalia. Myös suuret hallitilat ovat aarteita.

– Esimerkiksi Waltarin musiikkivideoissa tarvittiin hallia. Niihin pystyy rakentamaan studioita ja niille riittää kysyntää, Karvonen toteaa.

Kuva: YLE / Kalle Heikkinen

Löytyykö mies housuihin?

Jokaisen alueelle saapuvan tuotannon käsikirjoitus on luettava tarkkaan ja etsittävä tarvittava sen mukaan. 

– Ei käsikirjoitusta lueta ja sen vaatimuksia ymmärretä tuosta vain. Meillä on tarjottavana asiantuntemusta, Karvonen korostaa Elokuvan ja median palvelukeskuksen takaamaa ammattitaitoa.

Erityisesti yksittäiset rakennukset, pienimmistä yksityiskohdista puhumattamaan, on etsittävä mittatilaustyönä.

Ajattelin, että näinköhän onnistuu, mutta ilmoitin nettiin puvun ja kengän koot ja kaikki.

Marko Karvonen

– Sosiaalinen media on ollut ihan älyttömän hyvä! Jos jotain ihan täsmälleen ei ole löytynyt, niin ainakin lähelle sitä. 

Esimeriksi tämän syksyn projekteihin Karvonen on peräänkuuluttanut sosiaalisen median kautta näyttelijöitä joukkokohtauksiin, sylivauvaa, valkoista rottaa ja ullakolle vieviä rappusia. Kaikki on löytynyt. 

– Kerran tarvittiin tietynkokoinen kroppa. Ajattelin, että näinköhän onnistuu, mutta ilmoitin nettiin puvun ja kengän koot ja kaikki. Todella nopeasti löytyi henkilö vaatteisiin ja siitä kuvauksiin, Marko Karvonen muistelee naureskellen.

Henkilöresursseja Kainuun osaamiskeskuksessa ei juuri ole, Marko Karvonen antaa puolipäiväisen työpanoksen, muita palkattuja ihmisiä ei ole. Koska palvelukeskus toimii Kainuun ammattiopiston alaisuudessa, työvoimaa on etsitty opiskelijoista, joiden opintoihin toiminta on integroitu.

– Teemme juttuja oppilaiden kanssa. Olemme esimerkiksi tehneet kurssin, jossa opeteltiin etsimään kuvauspaikkoja. Opiskelijamme ovat myös kouliintuneet avustamaan kuvaustuotannoissa ja he ovatkin saaneet hyvää palautetta.

Kajaaniin on hankittu yksi Suomen suurimmista green screen -kankaista. Vihreää kangasta vasten kuvatulle kohtaukselle voidaan tietokoneen avulla määrittää haluttu tausta. Tekniikka mahdollistaa erikoisefektien käytön kohtauksissa, sillä lopulliseen kuvaan voidaan lisätä näyttelijöiden taustalle mitä vain. Kuva: Marko Karvonen

Kilpailuasetelma kotimaassa ja ulkomailla

Karvosen mukaan Suomen sisällä ei juuri ole kilpailua kuvaustuotannoista.

– Ei ainakaan mitään veristä kilpailua, hyvässä hengessä edetään. Suomalaisilla elokuvantekijöillä on myös yleensä selkeä ajatus, minne he haluavat. Maisemat ovat kuitenkin eri puolilla maata niin selkeästi erilaisia, esimerkiksi alueellista elokuvaosaamista omaavat Kainuu ja Pohjois-Karjala erottuvat nekin maisemallisesti.

Ulkomaiset asiakkaat etsivät jotain tietynlaista.

– Esimerkiksi Kainuussa eläimet ovat valttikortti, sanoo Karvonen ja viittaa kainuulaisiin luontokuvausyrityksiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin.

Parhaimmillaan joku Etelä-Amerikan maa tarjosi 65 prosentin palautuksia kaikesta tuotantoon alueella sijoitetusta rahasta.

Marko Karvonen

Karvonen kävi vuosi sitten Lontoossa hieromassa tuttavuutta paikallisten tuotantoyhtiöiden kanssa. Viime kesänä National Geographic kävi jo kuvaamassa Kainuussa ja Karvosen mukana lisää on suunnitteilla.

Marko Karvonen korostaa, että jokainen Suomessa kuvattu kansainvälinen tuotanto on voitto, tehtiin se missä tahansa.

– Toivoisimme valtiovallalta verohelpostuksia tällaisille tuotannoille, se auttaisi. Kun olin nyt alan messuilla Los Angelesissa, niin parhaimmillaan joku Etelä-Amerikan maa tarjosi 65 prosentin palautuksia kaikesta tuotantoon alueella sijoitetusta rahasta. Eli maailmalla kilpa näistä tuotannoista on kova, Karvonen toteaa.

Suomessa kuvauksia kalastavien alueiden on pohdittava, kuinka ne pystyvät tulemaan tuotantoja vastaan omien keinoin.

– Olisiko rahavastikkeita tai suoraa tuotantotukea alueelta tuotannolle? Ja pienemmät jutut: saisimmeko ilmaisen parkkipaikan kuvaskohteen vierestä? Löytyisikö kylätalo muonitukseen? Ja niin edelleen. Kaikkea pitää yritää, että tuotantoryhmät kokisivat olonsa vaivattomaksi ja kustannuksisssa pystyttäisiin tulemaan vastaan.

Kivisestä tiestä huolimatta Karvonen jatkaa puurtamistaan saadakseen Kainuun maisemat taltioitua yhä useampaan kotimaiseen ja jopa kansainväliseen tuotantoon.

– Kolme vuotta sitten Cannesin elokuvajuhlilla puhuttaja juttuja viedään nyt eteenpäin. Nämä ovat pitkäjänteisiä juttuja ja pitkäjänteinen työ palkitaan, samoin kuin verkosto, henkilökohtaiset suhteet, Karvonen ynnää

– Kainuun maisemat olivat kuvina ja videoina mukana nyt Losissa ja sain sielläkin paljon uusia kontakteja. Se voi poikia taas tulevaisuudessa.

Aiheesta keskustellaan Radio Suomen Ajantasa-ohjelman Torstaiseurassa 13.11. klo 14.30.