1. yle.fi
  2. Uutiset

Joensuussa soi Taikahuilu – elokuvista tunnetun Pölösen ohjaamana

Joensuussa päästään nauttimaan poikkeuksellisen suuren mittaluokan oopperasta. 40-vuotisjuhlaansa viettävä Joensuun Oopperayhdistys viimeistelee Taikahuilua, jossa on mukana kymmeniä laulajia ja kaupunginorkesteri. Esityksessä laulavat kokeneet ammattilaiset, mutta sen ohjaa oopperan ensikertalainen, elokuvaohjaaja Markku Pölönen.

Kotimaan uutiset
Taikahuilu-oopperan harjoitukset.
Maiju Immonen / Yle

Yhtä tunnetuimmista oopperoista, Mozartin Taikahuilua, harjoitellaan Joensuun Mutalan kirkossa. Huba Hollókõin johtaman kaupunginorkesterin säestämä ooppera saa ensi-iltansa Carelia-salissa perjantaina.

Ohjaajan tuolilla istuu Markku Pölönen, joka tunnetaan kokeneena elokuvien tekijänä. Nyt hän ohjaa oopperaa ensimmäistä kertaa.

– Tässä on erilainen kuvajako. Tässä ollaan koko ajan laajassa kuvassa, mutta tunteet ovat lähikuvassa. Tunteet ovat isoja ja siitä minä tykkään, koska sitä on aina joutunut vähän demppaamaan, ettei joutuisi täysin naurunalaiseksi. Patetiaa on joutunut välttämään, mutta nyt ei ole tarvinnut.

Pölönen kokee Taikahuilun lämpimänä satuna. Hän yllättyi sen monista, nykyaikaan nivoutuvista teemoista, kuten perhedraamasta, naisasioista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.

– Tämä ei ole vain sellainen täysin kevyt sokerihattara, vaan tässä on tömäkkää asiaakin taustalla.

Esityksen ilmaisussa Pölönen ei lähde hakemaan mitään erikoista, mullistavaa tyyliä.

Tämä ei ole vain sellainen täysin kevyt sokerihattara, vaan tässä on tömäkkää asiaakin taustalla.

Markku Pölönen

– Tämä on hieman epookkiin kallellaan. Tässä eletään sellaista vanhempaa aikaa, en ole lähtenyt modernisoimaan sitä. Lavastus on hyvin askeettinen ja viitteellinen. Luotamme valoon ja tietynlaisiin epäsuoriin projektioihin. Puvustus ja itse tarina, ne ovat kuin sieltä Mozartin ajasta.

Carelia-saliin tehdään lavastus, jota elävöitetään valotaiteilija Kari Kolan loihtimilla väreillä ja kuvioilla. Saliin tehdään muun muassa tulta, vettä ja metsä valojen ja äänten avulla.

Kun ensi-iltaan on aikaa vajaa viikko, ohjaaja on luottavaisin mielin.

– Pössishän on hyvä! Kaikki osaavat osansa ja yhteishenki on hyvä. Huomattava määrä lämpöä tässä porukassa, Pölönen kiittää.

Oopperayhdistys paikkaa aukkoa Itä-Suomen kulttuuritarjonnassa

Suuria oopperatuotantoja nähdään Itä-Suomessa vain Savonlinnan oopperajuhlilla. Piristävänä poikkeuksena on Joensuun Oopperayhdistys, joka on tuonut Joensuuhun ison mittaluokan oopperan jo 30 kertaa, lähes tahdilla ooppera per vuosi. Joensuussa on nähty muun muassa Tosca ja Don Giovanni.

Nyt esitettävä Taikahuilu on yhdistyksen 40-vuotisen taipaleen suurin tuotanto. 160 000 euron budjetilla toteutettava tuotanto rahoitetaan Taiteen edistämiskeskuksen, Suomen Kulttuurirahaston ja muutamien yritysten tuella sekä tietysti pääsylipputuloilla.

– Kyllä pitkään piti harkita, uskallammeko lähteä tähän. Mutta luotamme tuotteeseen eli oopperaan, joka sopii koko perheelle, eikä ole vaikeasti lähestyttävä. Kun päätöstä tehtiin, niin meillä oli jo tiedossa solistit. Saimme rooleihin oikeastaan kaikki, ketä halusimmekin, iloitsee tuottaja Eila Yrjölä.

Taikahuilusta myydään neljä esitystä. Yrjölä uskoo, että näytökset myydään loppuun, sillä Joensuussa ei ole esitetty koko illan oopperaa lähes viiteen vuoteen.

Yksi keskeinen ajatus yhdistyksen toiminnassa on antaa alueen muusikoille näytön paikkoja.

Saimme rooleihin oikeastaan kaikki, ketä halusimmekin.

Eila Yrjölä

– Suuri osa tekijöistähän on pohjoiskarjalaisia, täällä on loistavia nuoriakin laulajia. Täydennystä on saatu valtakunnan tasolta ja mukana on sellaisia, jotka ovat jo pitkin maailmaa laulaneita. Taidoista ei tämä jää kiinni, Yrjölä kehuu.

Joensuun Oopperayhdistys haluaa tietysti myös monipuolistaa kulttuuritarjontaa.

– Joensuu on rokkikaupunki, ihan ansaitusti, mutta on muutakin kuin rokki. Me tuomme kotimaakuntaan tarjolle oopperaa, koska kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta lähteä muualle, Yrjölä kertoo.

Eila Yrjölä pohtii, että oopperalla on turhaan harvojen herkun maine. Oopperalla on ystävänsä, eikä joukko ole niin pieni ja yksipuolinen kuin annetaan ymmärtää.

– Savonlinnan oopperajuhlillakin on hyvin monenlaista ja -ikäistä väkeä. Ehkä tässä on ihan turhaan semmoista leimaa julkisuudessakin tehty. Kyllä oopperasta kiinnostuneita on ja tällaiset kaikki oopperoiden elokuvateatteriesitykset ja televisioesitykset ovat tuoneet sitä lähemmäksi. Kun oopperasta sen alun saa niin siitä se innostus lähtee, Yrjölä kuvailee.

Lue seuraavaksi