Anita Konkka: Unennäkijän muistelmat

Kahden taiteilijan perhe-elämä ei ollut helppoa varsinkaan lapsille. Vuonna 1958 lapset jäivät omin päin perheen asuntoon, kun isä muutti lopullisesti sihteerinsä luokse ja äiti lähti kolmeksi vuodeksi freskokurssille Roomaan. Kirjailija Anita Konkan Unennäkijän muistelmat on kulttuurihistoriallisesti tärkeä teos. Kirja on sekava mutta runsas, sillä kirjassa on melkein 600 sivua, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Anita Konkka (Kirjailija)
Anita Konkka: Unennäkijän muistelmat -kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Teos

Jokainen ihminen näkee unia mutta läheskään kaikki eivät usko unien ennustavan tulevaa tai näyttävän mitä joskus tulee tapahtumaan. Todellisuudessa aika harva ihminen edes muistaa näkemiään unia kovin tarkasti. Ne vain painuvat jonnekin ihmismielen sopukoihin, josta joskus palaavat mieleen ja jokin asia tuntuu kummallisen tutulta. Unien tieteellisen tutkimisen aloitti psykoanalyysin isä Siegmund Freud. Joidenkin ihmisten unimaailma on poikkeuksellisen vilkas ja tällaiset ihmiset saattavat kirjata ylös omat unensa unipäiväkirjaan. Yksi unien ylöskirjaaja on kirjailija Anita Konkka. Häneltä ilmestyi äsken muhkea elämäkertateos nimeltään Unennäkijän muistelmat. Kirjan on kustantanut Teos.

Anita Konkka on syntynyt vuonna 1941 ja hän on kirjoittanut vuonna 1970 alkaneella kirjailijaurallaan 12 kaunokirjallista teosta ja muutamia kuunnelmia. Vuonna 1989 Konkka sai kirjallisuuden valtionpalkinnon teoksestaan Hullun taivaassa. Anita Konkka on taiteilijaperheen lapsi. Hänen isänsä oli kirjailija ja kääntäjä Juhani Konkka, joka inkeriläisenä ja syntyperäisenä venäjän kielen osaajana suomensi maailmanennätystahtia venäläistä kirjallisuutta. Anita Konkan äiti oli taidemaalari.

Heittellejättö oli lapsille helpotus

Kahden taiteilijan perhe-elämä ei ollut helppoa varsinkaan lapsille. Vuonna 1958 lapset jäivät omin päin perheen asuntoon, kun isä muutti lopullisesti sihteerinsä luokse ja äiti lähti freskokurssille Roomaan. Äidin kurssi venyi kolmen vuoden mittaiseksi. Anita Konkka oli tuolloin 17-vuotias ja hänen veljensä 16- ja 14-vuotiaita. Vaikka lapset jäivät tavallaan heitteille, kun holhoojan nimeäminenkin oli kiireessä unohtunut, oli vanhempien lähtö oikeastaan helpotus. Kahden luovan taiteilijan keskinäiset välit olivat hyvin tulehtuneet ja eniten tilanteesta kärsivät syyttömät lapset. Anita Konkka kertookin muistelmissaan eläneensä vanhempiensa lähdön jälkeen nuoruutensa parasta aikaa. Epämääräisestä mutta vapaasta elämäntilanteesta huolimatta jokainen perheen lapsista opiskeli myöhemmin yliopistossa loppututkintoon saakka.

Anita Konkan muistemateoksessa saavat yksityiskohtaisen kuvauksen hänen suuret tai vähemmän suuret rakkautensa; kirjailija Hannu Salama, kuvanveistäjä Heikki W Virolainen ja virolaiskirjailija Arvo Valton. Erityisen kipeästi Konkka kuvaa vähän tiedettyä mutta vuosikymmeniä jatkunutta suhdettaan Hannu Salamaan. Luulisi Anita Konkan jo lapsena taiteilijoiden keskinäistä rakkauselämää seuratessaan oppineen, että rakkaus taiteilijaan vaatii lehmän hermoja ja laajaa sydäntä. Kaikesta huolimatta Konkka välillä riutuu hylättynä rakastettuna kunnes taas nousee lentoon, kun vanha rakas palaa. Minulle tuli lukijana mieleen joku Hertta-sarja tai muu kevyt rakkauslukemisto, niin imelältä tarina välillä tuntui.

Arvosteluja odotettiin ja pelättiin

Ehkä järkyttävintä Unennäkijän muistelmissa olivat Konkan muistelut kirjailija Raija Siekkisestä. Läheisenä ystävänä Konkka kuvaa kipeästi Siekkistä taiteilijana ja ihmisenä. Raija Siekkinen oli poikkeuksellisen herkkä ihminen, minkä takia hän tunsi välillä voimakasta tuskaa kaikesta kokemastaan. Herkyytensä takia hän myös alkoholisoitui. Siekkisen elämänhallinta oli epämääräistä ja hän haki koko ajan hyväksyntää ja ymmärrystä. Anita Konkka kertoo miten tärkeinä sekä hän itse mutta erityisesti Raija Siekkinen kokivat Helsingin Sanomien kirja-arvostelut. Niitä odotettiin pelokkaina mutta toiveikkaina. Raija Siekkisen viimeisen kirjan arvostelu Helsingin Sanomissa ilmestyi vasta kuukausia kirjan ilmestymisen jälkeen samassa lehdessä muistokirjoituksen kanssa.

Anita Konkan Unennäkijän muistelmat on kulttuurihistoriallisesti tärkeä teos. Kirja on sekava mutta runsas, sillä kirjassa on melkein 600 sivua. Tekstin lisäksi kirjassa on kaksi kuvaliitettä. Lukukokemusta ei olisi haitannut kirjan reipas lyhentäminen pikemminkin päinvastoin. Nyt lukija välillä tuskastuu muistelijan jahkailuun ja yksityiskohtaiseen kerrontaan. Siitä huolimatta kirja kannatta lukea.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja