Kokin painajainen hirvipäivällisillä: Ruoka loppuu kesken

Hirvipäivälliset ovat metsästysseurojen perinteinen tapa kiittää jäseniään ja maanomistajia päättyneestä kaudesta. Perinne elää vahvana pohjalaismaakunnissa ja juuri nyt eletään hirvipäivällisten sesonkiaikaa. Kun ruokitaan massoja, kokilla pitää olla pelisilmää.

Kotimaa
Hirvien vaellus on ajankohtaista.
Hirvien vaellus on ajankohtaista.Tuomo Häkkinen

Hirviaterian valmistaminen isolle porukalle on melkoinen homma. Se vaatii taitoa, pelisilmää ja oikeanlaiset välineet. Seppo Hirsimäki on vuosia toiminut pääkokkina Kauhavan Ylikylän metsästysseuran hirvipäivällisillä.

Tarkoitusta varten Seppo Hirsimäki on rakentanut liikkuvan keittiön, joiden puulämmitteisillä padoilla on ravittu väkeä monenlaisissa muissakin tapahtumissa.

– Tämä on liikkuva keitin, jonka olen itse rakennellut. Tässä on 150 litran pata peruspatana ja toinen on 60 litran pata.

Tulevaisuudessa joukkomuonitus saa Seppo Hirsimäen osalta jäädä. Kenttäkeittiölle on jo löytynyt uusi sijoituspaikka partiolaisten huomasta. Oman metsästysseuran hirvipäivälliset isänpäivänä olivat viimeiset. Ensi vuonna Hirsimäki lupaa olla korkeintaan neuvonantajana.

– Se oli jäähyväiskokkaus. Sain siihen mukaan muutamia, niin että jatkossakin voidaan pitää perinnettä yllä.

Iso määrä antaa enemmän anteeksi

Kun puhutaan pohjalaisista hirvipäivällisistä, puhutaan yleensä sadoista ruokailijoista. Kauhavan Ylikylän metsästysseuran pidoissa edes Sepon kenttäkeittiö ei yksin riittänyt, vaan valmistukseen tarvittiin ekstrakapasiteettia. Raaka-aineitakin oli melkoinen määrä, niistä riitti 500 vieraalle.

– Perunaa meni 120 kiloa, 65 kiloa hirvenlihaa, 16 kiloa sianlihaa ja roppakaupalla mausteita, Seppo Hirsimäki laskee.

Moinen määrä säikäyttää jopa osan ammattikokeista. Moni onkin kysellyt, miten Seppo uskaltaa tehdä noin suuria määriä?

– Eihän noin suuressa määrässä heti tunnu, jos jotain väärää lipsahtaa mukaan kunhan sen vain huomaa ajoissa.

Seppo Hirsimäki muistaa tapauksen, kun hautajaisissa kastikkeeseen lipsahti kerman sijaan litra piimää.

– Vieraat tulivat tilaisuuden jälkeen erikseen kiittelemään kastikkeen makua, hän muistelee huvittuneena.

Kokin pahimmat painajaiset

Kun kutsu hirvipäivällisille on avoin, on vaikea arvioida ruokittavien suiden määrää. Tämä ei kuitenkaan Seppo Hirsimäkeä hirvitä. Pääasia on, ettei sapuska lopu kesken.

– Pahin painajainen on, jos ruoka loppuu. Se on kauhistus.

Näin ei mies tunnusta koskaan käyneen, mutta läheltä on liipannut.

– Nyt viime sunnuntain esimerkiksi jäi vain 5 litraa kastiketta.

Toinen kokin kauhistus on, jos hygienia pettää. Siksi Seppo Hirsimäki pitääkin huolen siitä, että kaikki välineet desinfioidaan huolella jo edellisenä iltana. Myös kädet pidetään puhtaina, eikä ruokiin sorkita samoilla lusikoilla mitkä käyvät suussa.

– Apulaisille muistutan, että kun maistatte niin yhdellä lusikalla otetaan, kaadetaan toiseen ja sillä maistetaan.

Kuiva hirvenliha kaipaa rasvaa kylkeen

Keitoksia pitää siis maistella alusta alkaen. Vaikka määrä onkin valtava, esimerkiksi suola lisätään vähitellen. Seppo Hirsimäki korostaa myös sitä, että maistajia pitää olla useita.

– Oma suu turtuu nopeasti. Kun sitä antaa toiselle ja se maiskuttelee suutaan, tiedän että jotain pitää laittaa lisää.

Hirven liha on kuivaa. Niin kuivaa, että Seppo Hirsimäen mielestä esimerkiksi hirvikastike vaatii rasvalihan joukkoon että siitä tulee mehukas. Mausteissa Hirsimäki pysyttelee perinteisellä linjalla, suolalla ja pippurilla pärjää melko pitkälle.

Vuosikymmenet hirviporukassa ovat kuitenkin aavistuksen vieraannuttaneet miestä hirvenlihan lumosta. Ykkösherkkuna sitä ei enää osaa ajatella.

– Ainut mitä teen kotona on käristys ja siihenkin tarvitaan sianlihaa mukaan.

Suuret joukot saa jatkossa ruokkia joku muu, mutta kotikokkina Seppo aikoo vielä touhuta.

– Vaimo aina sanoo, että tee liharuuat, hän tekee muut. Ja sitä tykkään kyllä tehdä.