Sukupuolineutraalit nimet eivät ole uusi ilmiö

Sukupuolineutraalit lastennimet ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Ne liittyvät usein luontoon tai ovat itse kehiteltyjä. Perinteiset nimet ovat edelleen enemmistönä, mutta tutkijan mukaan menossa on yhtä suuri nimimullistus kuin 1900-luvun alussa.

Kotimaa
Lähikuvassa almanakan sivu.
Vienon nimipäivää vietetään kesäkuussa.Kalevi Rytkölä / Yle

Sukupuolineutraalit kuten Airut, Ensi, Ru ja Salama eivät viittaa suoraan kumpaankaan sukupuoleen. Sukupuolineutraaleissa nimissä on paljon luontoperäisiä ja itse tehtyjä nimiä. Tampereen yliopiston suomen kielen professori Antti Leino on selvittänyt tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessaan Man, woman or me? Conflicting identitities as evidenced by cross-gender name changes, sukupuolineutraaleja nimiä ja sanoo, että etunimien antamisessa on menossa yhtä suuri murros kuin 1900-luvun alussa.

– Se liittyy laajempaankin muutokseen, vähän samalla tavoin kuin sata vuotta sitten, kun kansallisessa heräämisessä ja kansakunnan rakentamisessa tuli käyttöön suomalaista alkuperää olevia nimiä. Nyt on käynnissä samantyyppinen kehitys, joka osaksi liittyy kansallisen identiteetin ja kulttuuriperimän kehittymiseen ja osaksi yksilöllisyyyden kehittymiseen, sitä on käynnissä yhteiskunnassa enemmän kuin ennen, sanoo Leino.

Sukupuolineutraaleja nimiä paljon 1900-luvun alussa

Sukupuolineutraalit nimet eivät ole uusi ilmiö. 1900-luvun ensi vuosikymmeninä sama nimi oli nykyistä monin verroin useammin käytössä sekä miehillä että naisilla.

– Esimerkiksi juuri Kaino ja Vieno ovat hyviä esimerkkejä. Ne ovat olleet aikoinaan hurjan yleisiä ja edelleen niitä annetaan eivätkä ne ole vieläkään ehtineet vakiintua kummankaan sukupuolen nimiksi. Ne ovat suuresta suosiostaan huolimatta jääneet neutraaleiksi nimiksi, sanoo Leino.

– Sellaiset naisten nimet taas kuin Armi ja Outi, niitä saatettiin 1920-luvulla antaa myös pojille, mutta ne ovat sitten parikymmentä vuotta myöhemmin selvästi vakiintuneet tyttöjen nimiksi.

– 60-luvulla muotinimiä olivat Mirka ja Jani, ja nekin olivat alunperin sukupuolineutraaleja nimiä. Aika nopeasti Mirka vakiintui tytön ja hiukan hitaammin Jani pojan nimeksi. Joskus 80-luvulla ihmiset vaihtoivat sitten näitä nimiä itseltään pois, kun eivät kokeneet niitä omikseen, sanoo professori Leino.

Grafiikkaa
Yle Uutisgrafiikka

Nimen vakiintuminen jomman kumman sukupuolen käyttöön on Leinon mukaan hiukan sattumaa, alunperin neutraali nimikin päätyy usein toisen sukupuolen nimeksi. Näin jos nimi vaikka äänteellisesti muistuttaa jotain aikaisempaa, toisen sukupuolen nimeä.

– Esimerkiksi lähestulkoon kaikki -nna ja -nni -loppuiset etunimet kuten Annit ja Jennat ovat tytönnimiä. Ainoat poikkeukset näistä ovat Onni ja Venni, jotka ovat pojan nimiä, sanoo Leino.

Nimet kulkevat muotibuumeina

Vaikka sukupuolineutraaleja nimiä annetaan nykyisin runsaasti, ne ovat silti vähemmistönä.

1900-luvun alusta lähtien viisi suosituinta nimeä ovat olleet tytöillä Maria, Helena, Johanna, Anneli ja Kaarina sekä pojilla Juhani, Johannes, Olavi, Antero ja Tapani. Viime vuosina eniten annettuja tyttöjen ensimmäisiä nimiä ovat olleet muun muassa Emma, Ella, Sofia, Aada ja Venla ja poikien Onni, Eetu, Elias, Oliver ja Leo.

Annetuissa lastennimissä näkyvät muotibuumit. Viime vuosina on annettu runsaasti ulkomaalaisperäisiä nimiä kuten tytöille Amanda, Alexandra ja Leonore ja pojille Luka, Alexander ja Oliver ja sitä ennen ja osittain sen rinnalla suomalaisia talonpoikaisnimiä kuten Hilja, Helmi, Eino ja Toivo sekä pienenä muotibuumina myös sukupuolineutraalit nimet.

– Nimistöissä on ihan selviä muoti-ilmiöitä, nimien suosio menee usein 70 vuoden sykleinä, tulee uusi muoti ja sitten se vähitellen hiipuu. Kun kaksi sukupolvea on mennyt, samat nimet saattavat taas pikkuhiljaa nousta suosioon, sanoo professori Leino.