yle.fi-etusivu

Hyvä historiikki kertoo muutakin kuin helpot ja silooset asiat

Toimittajat, isä ja tytär Matti Käkelä ja Terhi Rintala kirjoittavat molemmat paikallishistoriikkeja. Joskus kirjoitettaessa kiinnostavaksi seikaksi nousee se, miksi tietoa yrityksestä tai yhdistyksestä ei ole, joskus taas se, miksi eri ihmiset muistavat tapahtumat eri tavalla. Terhi Rintalan mukaan arvokasta on kertoa, että vaikeistakin vaiheista on noustu.

kirjallisuus
Matti Käkelän tuorein teos on Jalasjärven Jalaksen 100-vuotishistoriikki.
Hanne Leiwo/Yle

Jalasjärveläiset Matti Käkelä ja Terhi Rintala ovat isä ja tytär ja molemmat toimittajia. Matti Käkelä on JP-kunnallissanomien pitkäaikainen entinen päätoimittaja ja Terhi Rintala saman paikallislehden nykyinen päätoimittaja.

Isää ja tytärtä yhdistää myös se, että molemmat ovat innostuneet historiikeista – ja nimenomaan niiden tekemisestä. Matti Käkelän harrastus alkoi parikymmentä vuotta sitten, vuonna 1994.

– Kun ensimmäisen teki, sen jälkeen on tullut tasaista tahtia. Yhtään ei ole tarvinnut kysellä, vaan aina on seuraava ollut tarjolla, Matti Käkelä toteaa.

Mitä isä edellä, sitä tytär perässä, sillä Terhi Rintala kertoo päätyneensä kirjoittamaan historiikkeja osin isän vanavedessä.

– Merkitystä on myös sillä, että toisena oppiaineenani Jyväskylän yliopistossa minulla oli Suomen historia. Silloin jo kirjoitin pieniä juttuja, jotka liittyivät tähän paikkakuntaan. Voi sanoa, että graduni ja muut olen tehnyt hyvin paikallishistoriaan liittyen, Terhi Rintala naurahtaa.

Tuttuja työn myötä

Terhi Rintala ja Matti Käkelä ovat kirjoittaneet paikallishistoriikkeja erikseen ja yhden yhdessäkin. Paikallislehden toimittajille oma pitäjä ja sen toimijat ovat tuttuja jo kirjoitusprosessia aloittaessa. Suurinpiirtein.

– Jokainen asia on tavallaan tuttu, osa oikeinkin tuttuja. Tietysti vanhoista yrityksistä ja yhdistyksistä ei aina tiedä, mutta siinähän se mielenkiinto onkin, kun on haalinut sen tiedon, mitä on tarvittu, Matti Käkelä sanoo.

– Olen muualta tänne tullut ja nyt 42 vuotta paneutunut tähän paikkakuntaan. Historiikkien myötä olen saanut 60 vuotta lisää tähän paikkakuntaan, Käkelä sanoo viitaten kirjoittamiinsa historiikkeihin.

Mielenkiintoista sekin, jos tietoa ei ole

Historiikin tilaajalla on useimmiten olemassa jotain materiaalia kirjoitustyön pohjaksi. "Alkajaisiksi", kuten Terhi Rintala sanoo. Loput on kirjoittajan etsittävä itse.

– Olemassaoleva materiaali on käytävä läpi, että näkee mitä on ja missä ovat suurimmat aukot. Haaste on se, ettei historiikki keskity vain yksittäisiin tapahtumiin tai aikakausiin, vaan että siihen saa näkyviin ajallisen jatkumon, Rintala tietää.

Matti Käkelä ja Terhi Rintala esittelevät historiikkiteoksia.
Matti Käkelä ja Terhi RintalaPauliina Jaakkola/Yle

Hyvällä tahdolla ja kovalla yritykselläkään kaikkia aukkoja ei saa aina paikattua. Terhi Rintala muistaa esimerkiksi Jalasjärven soittokunnan historiikin ja sen historiasta "puuttuvat vuodet".

– Jos jostain asiasta ei löydy tietoa, se on mielenkiintoista jo sinällään. Esimerkiksi Soittokunnan historiikin osalta vähän tietoa on siltä ajalta, kun se toimi Suojeluskunnan yhteydessä. Sillekin on selvä selitys, kun jatkosodan jälkeen rauhanehtoihin kuului, että kaikki isänmaalliseen toimintaan kuuluva piti tuhota ja, kun aikaa kului, ei enää ollut kertojia.

– Silloin on lähestyttävä siltä kantilta, että selittää, miksi näitä tietoja ei ole ja kuvaa sen tilanteen, missä on toimittu. Aina on joku ratkaisu, mutta saattaa vaatia enemmän työtä, että sen saa paperille asti, Rintala sanoo.

Haastatteluista tunnelmaa

Pöytäkirjat, asiakirjat, lehtileikkeet ja valokuvat ovat kaikki historikin tärkeitä rakennuskappaleita. Sekä isä että tytär puhuvat niiden lisäksi haastattelujen merkityksestä historiikkia kirjoitettaessa.

– Paikallishistoriikkien tekeminen on huomattavasti helpompaa, jos tuntee paikkakunnan ja sen ihmiset, ja tietää keneltä voi kysellä. Kuka voisi olla semmoinen, jolla on jotain annettavaa, Terhi Rintala sanoo.

– Hyvän historiikin pitäisi sisältää vähän lihaakin luiden ympärille. Haastatteluja ja kuvia. Jos tekee sen vain asiakirjojen ympärille, niin aika puisevankin historiikin pystyy saamaan aikaiseksi, Rintala toteaa.

Haastattelujen ja valokuvien myötä rakennetaan koko teoksen tunnelmaa.

– Siitä syntyy oikeanlainen tunnelma niin, että se joka ottaa historiikin käsiinsä ajattelee, että olen ollut samassa koulussa tai samalla kunnantalolla. Silloinhan me on onnistuttu, jos tulee tunne, että olen ollut samassa toiminnassa mukana, Terhi Rintala sanoo.

"Ihmisen muisti on valikoiva"

Joskus aika kultaa muistot. Sanonnan todenpitävyyden tietävät myös historiikin kirjoittajat.

Tavallaan arvokkaampaa on, että on ollut hankalia vaiheita ja asioita, ja niiden jälkeenkin toiminta on aina jatkunut

Terhi Rintala, toimittaja

– Perusasia on, että ihmisen muisti on valikoiva ja rajallinen. Jos kirjoittaa 25 vuotta sitten pidetystä kokouksesta, jossa on ollut kolme henkilöä läsnä, jokainen heistä kertoo sen kulun eri tavalla. Pahimmillaan pöytäkirjakin on erilainen kuin muistitiedot,

– Pitäisi löytää muutakin kuin muistitiedot, mutta se ei ole aina mahdollista. Asioita pitäisi pystyä seulomaan ja tarkentamaan niin, että saisi suunnilleen oikean tiedon. Koskaan ei voi olla varma, että asiat ovat oikein, Käkelä sanoo ja jatkaa, että olettaa lähtökohtaisesti kokouspöytäkirjan olevan oikeassa, jos se on allekirjoitettu ja hyväksytty.

– Siihen on pakko luottaa.

Muistitiedon ja asiakirjojen välinen ristiriita on kuitenkin sellainen asia, joka historioitsijaa kiinnostaa.

– Mitä isommasta ristiriidasta on kyse, sitä tärkeämpää sen kuvaaminen on. Voi tuoda esille sen, että oli kyse asiasta, jossa oli erilaisia näkemyksiä, ja vähän perustella, miten näitä näkemyksiä tuotiin esiin, Terhi Rintala toteaa.

– On tärkeää, että tuodaan esiin nekin vaiheet, mitkä eivät ole olleet helppoja tai siloosia.

– Jos historiikissa sadan vuoden ajalta näyttää vain toimintaa, joka on ollut yksistään helppoa, niin se ei ole kovin totuudenmukainen. Tavallaan arvokkaampaa on, että on ollut hankalia vaiheita ja asioita, ja niiden jälkeenkin toiminta on aina jatkunut. Että vaikeistakin ajoista on aina noustu eteenpäin, Terhi Rintala päättää.