1. yle.fi
  2. Uutiset

"Joka ei ole aiemmin nähnyt mykyrokkaa, saattaa miettiä, selviääkö tuosta"

Mykyrokka on lihasoppa, joka Ylä-Savossa keitetään pääasiassa sianlihasta. Olennainen osa rokkaa ovat verestä sekä vehnä- ja ohrajauhoista leivotut mykyt.

ilmiöt
Mykyrokka savolainen perinnekeitto
Varpu Mäntymäki / Yle

Hyvä tuoksu tervehtii tulijaa jo ulko-ovella. Sisällä Honkamäen seurantalolla kuuluu iloinen puheensorina ja keittiössä isossa kattilassa porisee tumma tappaiskeitto.

Ryhälänmäen maa- ja kotitalousnaiset – ja onpa joukossa seuran miehiäkin – ovat nousseet anivarhain paistamaan lihoja ja tekemään mykytaikinaa. Mykyrokan keittäminen on jokasyksyinen perinne, jota koko kylä odottaa. Herkullista soppaa tullaan hakemaan kauempaakin Helsinkiä myöten.

Mykyrokkaa tehdään lähinnä Iisalmen seudulla, Kiuruvedellä, Vieremällä ja Sonkajärvellä. Perinteisesti mykyrokkaa keitettiin taloissa syksyisin eläinten teraustuksen yhteydessä. Oulun seudulla vastaavanlainen tappaissoppa on rössypottu, jossa mukana on veripalttua.

– Mykyjen tekeminen vaatii oman taitonsa, kertoo Marja-Leena Murtola Ryhälänmäen maa- ja kotitalousnaisista.

Kaikki alkaa sianihran sulattamisesta ja sipulien ruskistamisesta ihrassa. Sen jälkeen sipulit sekoitetaan vereen. Seokseen lisätään suola, ohrajauhot sekä vehnäjauhoja. Taikina alustetaan kuten leipä- tai rieskataikina konsanaan.

– Sitten aloitetaan mykyjen leipominen eli läpytys. Taikinasta leivotaan tasaisen kokoisia pyöreitä lettusia, jotka keitetään kypsäksi, Murtola kertoo.

120 litran keittoon mykyjä tulee noin neljänkymmenen litran taikinamäärästä.

Mykyjen tekeminen vaatii oman taitonsa.

Marja-Leena Murtola

Mykyrokka myydään viimeistä pisaraa myöten

Mykyrokka menee kuin kuumille kiville ja sitä odotetaan aina kovasti. Kun Honkamäen nettisivulle ilmestyy ilmoitus rokasta, alkaa kiivas keiton varaaminen. Idea myyntiin keitettävästä rokasta syntyi, kun tarvittiin varoja seurantalon kunnostusta varten.

Naiset muistelevat, miten ennen koko kylä kokoontui yhteisiin peijaisiin. Oli hevosia ja aisakellot kilisivät pihassa. Lapsista oli hauskaa, kun väkeä oli pirtti täynnä.

– Se oli kohokohta, sen ajan sosiaalista ajanvietettä.

Peijaiset liittyivät myös talkooperinteeseen. Syksyllä siihen aikaan, kun tehtiin paljon talkootöitä naapureitten avuksi, mykyrokka oli palkkio talkootyöstä.

Mykyrokka maistuu myös nuorille

Perinne tuntuu myös jatkuvan vahvana. Keittotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja paikkakunnalle muualta muuttaneille on taito opetettu.

Saattaa ensimmäisellä kerralla miettiä, selviääkö tuosta jos pitää syödä, mutta pääsääntöisesti ovat kaikki tykänneet.

Marja-Leena Murtola

– Toivotaan, että jatketta on ja hyvältä näyttää. Kyllä tämän seutukunnan nuoret osaavat syödä, kertoo seuran sihteeri Seija Huttunen.

Toki keitto jakaa myös mielipiteitä. Jotkut eivät tykkää ja syövät vain jos on pakko, mutta sitten on niitä jotka syövät ja lämmittävät vaikka viisi päivää.

– Joka ei ole nähnyt omassa kodissa mykyrokkaa, saattaa ensimmäisellä kerralla miettiä, selviääkö tuosta jos pitää syödä, mutta pääsääntöisesti ovat kaikki tykänneet, naureskee Marja-Leena Murtola.

Miksi sitten mykyrokasta pidetään? Totuus tulee kyläläisten suusta:

– Tämä on maailman parasta mykyrokkaa, nämä kokit keittää niin hyvää ja lämmittämällä vaan paranee, kiteyttää seitsemän litraa rokkaa ostanut Pirkko Hyttinen.

Lue seuraavaksi