Soiden ilmastovaikutuksista on saatu uutta tietoa

Soiden metaanipäästöt lämmittävät ilmastoa, mutta toisaalta hiilidioksidin sitoutuminen turpeeseen kääntää soiden hiilenvaihdon kokonaisuutena ilmastoa viilentäväksi. Asiaa on tutkittu Luoteis-Lapin Lompolojänkällä.

luonto
Pakkasaamu Kittilässä
Lauantaina 13.9. oli syksyn ensimmäinen pakkasyö. Kittilässä oli pakkasta kolme astetta ja aamulla rapsakka keli kävellä metsällä.Jukka Brusila

Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Itä-Suomen yliopisto tutkivat yhteistyössä suon ilmastovaikutuksia. Tutkimuskohteena oli Pallastunturin kupeessa sijaitseva Lompolojänkkä-aapasuo. Kehityshistoria selvitettiin suon turvekerrosten radiohiiliajoituksen avulla.

Turpeen kertymisnopeus viimeisten 10 000 vuoden aikana määritettiin sekä vaaka- että pystysuunnassa.

Turvekerroksen kehitystiedoista saatiin selville, miten ilmakehän hiilidioksidin sitoutuminen ekosysteemiin on vaihdellut suon kehityshistorian aikana viime jääkauden jälkeen.

– Tutkimuksen tulokset osoittavat, että on hyvin epätodennäköistä että luonnontilaiset turvemaat voisivat itsestään muuttua ilmakehää lämmittäväksi, kun tuhansien vuosien hiilikertymä otetaan huomioon, Ilmatieteen laitoksen tutkija Juha-Pekka Tuovinen sanoo.

– Soiden kuivaaminen ja käsittely sen sijaan voivat kääntää niiden kasvihuonekaasutaseen lämmittäväksi, Tuovinen sanoo.

Suo aluksi lämmittää, sitten viilentää ilmastoa

Märässä turpeessa syntyvän metaanikaasun vuoksi nuorella suolla on aluksi ilmastoa lämmittävä vaikutus. Metaanin elinikä ilmakehässä on lyhyt, joten metaanipäästöjen niin sanottu säteilypakotevaikutus tasaantui Lompolojänkällä nopeasti.

Koska suo toisaalta jatkuvasti sitoi ilmakehän hiilidioksidia, sen kokonaissäteilypakote muuttui ajan myötä negatiiviseksi eli globaalisti ilmastoa viilentäväksi.

Tämä käänne tapahtui muutaman sadan – kahden tuhannen vuoden jälkeen. Vaikka hiilen kertyminen turpeeseen hidastui lämpimän jakson aikana, viilentävä vaikutus jatkui aina nykypäivään saakka.

Työssä hyödynnettiin Ilmatieteen laitoksen säteilypakotemallia ja pitkäaikaisia kaasunvaihtomittauksia Lompolojänkällä.

Tutkimus liittyy eurooppalaiseen ICOS (Integrated Carbon Observation System) -ohjelmaan, jossa seurataan kasvihuonekaasujen päästöjä, luonnollista kiertoa ja pitoisuuksia ilmakehässä. Tutkimus julkaistiin The Holocene -lehdessä.