Mitalitykitystä freestylekajakilla - Vilma ja vauhdikkaat valinnat

Liperiläinen Vilma Karttunen palkittiin freestylemelonnan vuoden 2014 parhaana urheilijana viikko sitten. Suomen Melonta- ja Soutuliiton valintaperusteissa kiitetään Vilmaa EM-kisojen naisten juniorisarjan viidennestä sijasta. SM-kultaa Vilma vei naisten juniorisarjassa Taivalkoskella kesän alussa jo toisena vuonna peräkkäin.

urheilu
tyttö koskessa kajakilla
Liperiläinen Vilma Karttunen EM-kisatunnelmissa kesyttämässä kosken möyhyä, tässä syntyy voltti.Dennis Newton

Mitähän mahtaa tuumia vakuutusyhtiö myöntäessään henkivakuutusta Vilma Karttusen kaltasille ikiliikkujille?

Juuri ajokortin saaneen liperiläisen Vilman harrasteita ovat muunmuassa freestylemelonta koskissa Euroopanmestaruus-tasolla, seinäkiipeily, ratsastus, laskettelu, lumilautailu ja moottorikelkkailu. Poikkihuilukin tosin pysyy käsissä, ja keittiössä syntyy uniikkeja täytekakkuja, mutta enimmäkseen vauhtia on paljon.

– Moni on kyllä sanonut, että olet sitten katsonut vakuutusyhtiön reilulta listalta nuo harrastukset kaikki, mutta ne nyt vaan on jostain syystä siunaantuneet sellaisiksi. Paikallaan oleminen ei ole ikinä ollut minun juttuni, Vilma nauraa huvittuneena.

– Isoveljeni perässä olen päätynyt koskikajakkiin, isoveljeni Juuso on harrastanut koskimelontaa jo vuosia. Perheen kanssa tuli siellä koskien rannoilla Juuson matkassa vietettyä aikaa, ja jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitäs minä täällä rannalla teen? Miksi en istu kajakissa? Siitä se sitten lähti, Vilma Karttunen kertoo.

Vilma otti tuntumaa kajakkiin aluksi uimahallissa, opetteli esimokäännöstä ja pienen koskikajakin pyörittelyä. Kolmisen vuotta sitten vuorossa oli juniorileiri, ja sillä tiellä ollaan.

Salkkareita kajakissa olohuoneen lattialla

Vanhemmat koettivat aluksi vähän toppuutella nuoren harrastekipinää kevään kylmien vesien aikaan. Isoveli kavereineen lähti varhaiskevään melontareissulle, mutta Vilma jäi kuivaharjoittelemaan olohuoneen matolle.

– Harmitti kun en päässyt mukaan. Halusin niin vimmaisesti istua kajakissa, että kiskoin täyden melontavarustuksen päälle ja katsoin Salkkareita kajakista olohuoneen matolla, Vilma nauraa.

Sittemmin Vilma on istunut kajakissa tunnin jos toisenkin, ja virtaava vesi on kesyyntynyt leikkipaikaksi mukavasti. Myös melontaleirit ovat antaneet vauhtia nuorelle naiselle, ja myös Vilma on antanut omaa osaamistaan nuorempien lajin pariin tulijoiden käyttöön. Freestylemelonta tekee vasta tuloaan, junioreita on kasvamassa mútta harrastajamäärät ovat vielä varsin maltillisia.

Suomen Melonta- ja Soutuliiton palkinto lämmittää nuoren melojan mieltä selvästi.

– Päiväseltään käytiin Lohjalla hakemassa mitali, tuli reilut 900 kilometriä ajeltua mutta ihan hyvin siitäkin selvittiin. Hienoahan se on, että tällainen nuorempikin urheilija huomioidaan. Tosi paljon tuo itselle lisää innostusta, kun huomaa että tätähän oikeasti seurataan ja arvostetaan, Vilma Karttunen myhäilee.

Freestylemelojat harrastavat lajiaan virtaavissa vesissä, koskiin muodostuvien stoppareiden kohdalla, joissa vesi jää pyörimään paikallaan pohjassa olevien kivien tai muiden esteiden takia. Stopperin kohdalla tehdään erilaisia temppuja pyörivän aallon päällä.

Kun kajakin saa melottua koskessa olevan stopparin pyörivään aaltoon, se pysyy siinä tavallaan itsestään. Sen jälkeen voi aallossa tehdä erilaisia temppuja omien taitojensa mukaan.

– Jos lähdetään pienemmistä tempuista liikkeelle, niin helpoin on varmaan spinni, jossa kajakkia pyöräytetään aallon päälla 360 astetta ympäri paikallan. Kun kajakkia aletaan nostaa pystyyn, voi tehdä kärrynpyöriä tai voltteja ja tietysti yhdistellä niitä taitojen mukaan, Vilma Karttunen kertoo.

Pohjois-Karjalan koskimelojien aarre löytyy Ruunaalta, jossa Neitikosken vesi riittää aina temppujen harjoitteluun. Neitikosken aaltoon ajetaan harjoittelemaan muualtakin Suomesta, ja siellä Vilmakin on paljon koskikajakkiaan kesyttänyt.

– Neitikosken etuna on veden riittävyys. Kosken aalto on joka kerta erilainen, vedenvirtaaman määrä vaikuttaa siihen, millainen möyhy on tarjolla temppujen tekoon, Vilma kertoo.

Harrasteista siivu leipää?

Vilma Karttunen valmistuu Niittylahden opistosta nuoriso-ohjaajaksi ensi keväänä. Vauhdikkaat harrasteet tulevat todennäköisesti tarjoamaan ainakin osan elantoa jatkossa, sillä luonnossa liikkumisen taidoista on etua leireillä ja nuorten kanssa toimiessa.

– Myös erilaiset yritykset tarvitsevat sellaista osaamista, jota minulla on tarjota. Esimerkisi ohjelmapalveluyrittäjien kumilauttaretkillä tarvitaan vedessä liikkumisen taitoja, ja erilaisilla melontaretkillä tarvitaan myös kokeneita melojia turvatehtäviin. Saa nähdä josko tätä vesiosaamista saisi yhdisteltyä aikanaan työmaailmaan, Vilma miettii.