Keinulauta pysyy nyt tasapainossa – "Mieluummin syön lääkkeitä ja kärsin sivuvaikutuksista kuin olen kuollut"

Päivi Storgård ei ole katunut hetkeäkään sitä, että on kertonut avoimesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään. Lyömäaseena sairautta ovat käyttäneet jotkut poliittiset vastustajat. Sen sijaan sadat ihmiset ovat ottaneet yhteyttä kertoakseen oman tarinansa.

Kotimaa
Kuvassa Päivi Storgård
Niina Koskela / Yle

Toimittaja, kirjailija ja poliitikko Päivi Storgård julkaisi viime vuonna esikoisteoksensa Keinulaudalla. Siinä hän kuvaa avoimesti elämää kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Sairaudessa on tutkimusten mukaan kyse sähkökemiallisesta häiriöstä aivoissa. Siihen liittyy myös hormonien epätasapainoa.

Käytännön vaikutukset Storgård havainnollistaa kertomalla "postipojista", jotka vievät viestiä hermosolusta toiseen. Joskus ne juoksevat päättömästi paikasta toiseen. Silloin kyseessä on mania tai hypomania.

– Ihminen jaksaa mitä vain, pystyy mihin vain. Hänellä ei ole mitään sairauden tuntoa. Silloin hän voi myös sotkea asiansa pahastikin, vaikka taloudellisesti, Storgård kuvailee.

Kun postipojat eivät jaksa enää, ne hyytyvät täysin: ryömivät tai kävelevät minne sattuu. Silloin ollaan syvän depression puolella.

Mielenterveyshäiriöt voivat olla Storgårdin mukaan pelottavia juuri siksi, että ne ilmenevät hankalilla ja oudoilla tavoilla. Ihmisen pään sisään ei myöskään voi työntää mittatikkua ja katsoa, paljonko lääkettä tämä tarvitsee. Diabeetikosta taas voi tutkia verikokeella, tarvitaanko insuliinia vai ruokaa.

– Periaatteessa kysymys on ihan samasta asiasta: haetaan tasapainoa.

Sivuvaikutukset kestää, kun ajattelee vaihtoehtoa

Storgårdin elämä sujuu nyt hyvin. Lääkitys tasaa postipoikien toimintaa molemmissa päissä. Storgård syö lääkkeitä aamuin illoin, vaikka pelkäsikin aluksi niiden tuomia vaikutuksia:

– Kun muutama viikko meni, tajusin, että minähän olen löytänyt itseni uudelleen. Ettei se oikea Päivi hillunut tuolla oikealla tai vasemmalla, vaan oli tässä keskellä.

Hän ei jättäisi lääkkeitä syömättä, vaikka sivuvaikutuksia onkin. Aamun Storgård aloittaa yleensä pyörtymällä, sillä iltalääke vaikuttaa yhä. Lääkkeet madaltavat verenpainetta, kuivattavat suuta ja aiheuttavat sellaista käsien tärinää, että krapulan kovuuttakin on kyselty. Valinta on silti selvä:

– Mieluummin syön lääkkeitä ja kärsin sivuvaikutuksista kuin olen kuollut.

Kun muutama viikko meni, tajusin, että minähän olen löytänyt itseni uudelleen.

Päivi Storgård

Päivi Storgård on oppinut tarkkailemaan itseään. Hän pitää myös mielialapäiväkirjaa, jonka avulla näkee, mihin on menossa. Joskus kohtaus iskee silti nopeastikin. Nyt tasapainoista aikaa on kestänyt jo kaksi vuotta.

– Tämä ei siis tarkoita, että on koko ajan sairaus päällä. Voi olla vuosienkin jaksoja, jolloin on täysin työkykyinen ja niin sanotusti normaali, Storgård sanoo.

Hänen on hyvä olla silloin, kun ei ole liikaa mitään eikä liian vähän. Kissanristiäiset ja kokoukset hän viivaa yli, jos olo niin vaatii.

Vuodessa 400 yhteydenottoa

Politiikassa ei Storgårdin mukaan tunnu olevan tilaa mielenterveysongelmille. Lyömäaseena hänen sairauttaan ovat käyttäneet jotkut poliittiset vastustajat. Uskottavuutta on kyseenalaistettu, mutta lopulta äärettömän vähän.

Hän ei ole silti koskaan katunut avoimuuttaan. Päinvastoin: suuri taakka on noussut harteilta, kun häpeily, salailu ja pelko vaihtuivat ymmärrykseen siitä, ettei hän todellakaan ole yksin.

Yhteydenottoja on tullut vuoden aikana yli 400: psyykkisesti sairailta, työtovereilta, omaisilta, ystäviltä, terveydenhuollon ammattilaisilta.

– Kaikki haluavat kertoa tarinansa ja saada tietoa. Ja purkaa sitä, mikä on ollut sisällä pitkään.

Raivostuttavaakin suhtautumista sairaus on silti aiheuttanut. Verenpaine nousee, kun joku kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja keksimään jonkin kivan harrastuksen, jotta vaiva menee ohi. Tai lopettamaan sairauden ajattelun.

– Se on kuin lyötäisiin märkä rätti päin kasvoja. Ikään kuin olisi minun syyni ja kiinni siitä, kuinka hyvää elämää minä vietän, ettei tämä sairaus iskisi.