1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. A-studio

Näkökulma: Suomen halutuin kurssi

Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla opetellaan kokonaisvaltaista maanpuolustusta ja verkostoidutaan eliittiin, kirjoittaa Anne Moilanen.

Ylen toimittaja Anne Moilanen ja kuvaaja Sasha Silvala seurasivat 211. maanpuolustuskurssin vierailua Upinniemen varuskuntaan. Kuva: Anne Moilanen / Yle

Toimitusjohtaja, pääsihteeri, talous- ja hallintojohtaja, kansanedustaja, alivaltiosihteeri, eversti, suunnittelupäällikkö, johtava ylilääkäri.

Parhaillaan menossa olevan 211. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat ovat arvovaltaista väkeä. Heidän onkin syytä olla erityisen tyytyväisiä saavutuksiinsa, sillä he ovat onnistuneet saamaan kutsun, jota moni silmäätekevä himoitsee jopa enemmän kuin kutsua Linnan juhliin: kutsun maanpuolustuskurssille.

Puhumme kolmen ja puolen viikon mittaisesta kurssista, jossa on 60 perinteistä oppituntia, harjoitustöitä, vierailuja sekä internaattijakso jossakin Suomen varuskunnassa. Opetus alkaa aamuisin kello 8.00, ”jokainen numero merkitsee”, ja jatkuu usein iltamyöhään. Kurssin ajan täytyy olla päivät pois varsinaisesta palkkatyöstä, oman työnantajan piikkiin.

Kuulostaako menestyskonseptilta? Sitä se on.

Puolustusvoimien järjestämät, vuonna 1961 aloitetut maanpuolustuskurssit on tarkoitettu johtavassa asemassa oleville. Kursseissa kiinnostaa epäilemättä myös kurssin sisältö, ovathan suomalaiset perinteisesti hyvin isänmaallista väkeä.

Kursseissa kiehtoo kuitenkin myös se, mitä kurssit ovat alkaneet yli 50-vuotisen historiansa aikana edustaa: eliittiin kuulumista ja siihen verkostoitumista

Kursseissa kiehtoo kuitenkin myös se, mitä kurssit ovat alkaneet yli 50-vuotisen historiansa aikana edustaa: eliittiin kuulumista ja siihen verkostoitumista. Se on varmasti suuri syy kursseille haluamiseen, vaikka sitä ei tohdita ääneen sanoakaan.

Tai kyllä asia sanotaan toisin sanoin, tällaisin:

“Kurssilla kiinnostaa verkostoituminen.”

“Kokonaisvaltainen maan puolustaminen vaatii sitä, että puhalletaan yhteen hiileen.”

“Mitä paremmin tunnemme toisemme yhteisessä asiassa, sen parempi.”

Lauseet ovat haastatteluista, joita tein seuratessani valtakunnallista maanpuolustuskurssia parin viime viikon aikana. Kursseista on kehittynyt kansallinen instituutio, josta kuitenkin tietävät vain ne, jotka siitä tietävät: yhteiskunnallinen eliitti. Jos olet käynyt kurssin, olet joku, ja päinvastoin.

Puolustusvoimat järjestää kurssit, joilla esitellään myös monet muut kokonaisvaltaisen maanpuolustuksen kannalta relevantit toiminnot, kuten huoltovarmuus, väestönsuojelu ja rajaturvallisuus.

Oman toiminnan esittelyssä ei sinänsä ole mitään pahaa, etenkin jos se tehdään avoimesti. Maanpuolustuskursseilla avoimuudella on rajansa. Kursseilla on voimassa niin sanottu Chatham house -sääntö, jonka mukaan kurssin puitteissa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia.

Mitään valtavan salaista kursseilla tuskin käsitellään. Yhteiset salaisuudet synnyttävät kuitenkin yhteenkuuluvuutta vahvemmin kuin mikään muu.

Monet muutkin tahot kuin puolustusvoimat järjestävät omia kurssejaan ja koettavat saada päätöksentekijöitä perehtymään toimintaansa. Sitralla on talouspolitiikan johtamiskoulutuksensa, metsäteollisuudella on Metsäakatemia. Maanpuolustuskurssit ovat silti suomalaisen lobbauksen isä, äiti, isoveli ja pikkuserkku. Näin sanovat maanpuolustuskurssien osallistujat itsekin.

Mutta ovatko maanpuolustuskurssit kyseenalaista lobbausta vai eivät?

Ei. Maanpuolustuskursseilla maan johtoporukka verkostoituu kätevästi läpi koko yhteiskunnan sekä oppii hyödyllisiä tietoja ja taitoja, jotka voivat kriisin hetkellä olla ratkaisevia pienelle valtiolle.

Kyllä. Maanpuolustuskursseissa on kyse salamyhkäiseen, puolustusvoimille myönteiseen sisäpiiriin vihkimisestä, jonka päätarkoitus on taata puolustusmäärärahojen mahdollisimman korkea taso.

Mitä mieltä sinä olet?

Katso juttu maanpuolustuskursseista A-studiossa TV1:ssä ke 19.11. klo 21.05.