Kaikki talviolympialaisista!

Apua Ukrainan evakoille

Hätä maanmiehistä sai Suomessa asuvat ukrainalaiset keräämään rekallisen lämpimiä vaatteita kotinsa jättämään joutuneille. Reportaasi auttajista ja evakkojen leirin arjesta Ukrainassa. Yle TV2 to 4.12.2014.

Silminnäkijä (tv)
Vynnykyn pakolaisleiriläiset syövät joka päivä itse kasvatettua lihaa ja kasviksia.

Ukrainan kriisin kehittyminen sodaksi herätti paljon pelkoa ja ahdistusta myös Suomen ukrainalaisissa ja heidän suomalaisissa ystävissään. Pian monet huomasivat, ettei lipun heiluttelu vähäväkisissä mielenosoituksissa palvele kuin korkeintaan omaatuntoa. Oli ryhdyttävä toimeen.

- Minun vanhempani asuvat sota-alueen vierellä. Tuttaviamme on kuollut. On pakko tehdä jotain konkreettista, toteaa Aleksei Titievski erään vaisun mielenosoituksen jälkeen.

Hanni-Katja Hyvärinen.
Hanni-Katja Hyvärinen laittoi ystävineen pystyyn keräyksen, jolla Itä-Ukrainan sotaa paenneille saatiin nopeassa tahdissa talveksi rekallinen lämpimiä vaatteita.Yle.

Itä-Ukrainasta on lähtenyt sodan jaloista muualle Ukrainaan maan sisäisiksi pakolaisiksi arviolta 400 000 ihmistä. Osa on lähtenyt kovassa kiireessä, kesäkamppeissa, tietämättä kuinka pitkäksi aikaa pitää lähteä. Osa oli lähtenyt kirjaimellisesti luotisadetta paeten.

Aleksei Titievski ja Ukrainassa työskennellyt helsinkiläinen Hanni-Katja Hyvärinen saivat nopealla tahdilla liikkeelle keräyksen, jossa saatiin rekallinen lämpimiä vaatteita.

Evakkoleiriläinen  Juri Radtshenko.
Evakkoleiriläinen Juri Radtshenko, helluntaiseurakunnan pastori ja kuntoutuskeskuksen johtaja Luhanskista juuresten perkuutalkoissa. Yle

Kohteeksi valikoitui Lvivissä sijaitseva parinsadan ihmisen pakolaisleiri, jossa Hanni vieraili lokakuussa. Leirillä vietetään lähesomavaraista elämää juureksia viljellen ja karjaa kasvattaen. Talvi ja pelko kotiin paluun mahdottomuudesta synkistää mieliä.

Minun vanhempani asuvat sota-alueen vierellä. Tuttaviamme on kuollut. On pakko tehdä jotain konkreettista.

Aleksei Titievski

- Emme vielä tiedä, kuinka maksamme talven lämmityksen ja ruoat. Omat varastomme eivät riitä koko talveksi, kertoo leirin johtohahmoihin kuuluva Sergei.

Sergei joutui jättämään uuden ison omakotitalonsa Luhanskiin, kun separatistit saivat selville hänen välittäneen tietoja joukkojen liikkeistä Ukrainan armeijalle.

- Nyt minun talossani asuu muita, enkä varmasti koskaan saa sitä takaisin, Sergei huokaa.

Hymy irtoaa, vaikka pakolaisleiriläiset eivät vielä tiedä kuinka ensi talven lämmitys maksetaan. Kotiin paluusta ei ole varmuutta, ja kaikille se ei ole enää mahdollista.
Hymy irtoaa, vaikka pakolaisleiriläiset eivät vielä tiedä kuinka ensi talven lämmitys maksetaan. Kotiin paluusta ei ole varmuutta, ja kaikille se ei ole enää mahdollista. Yle

Eikä hän ole varma siitäkään, haluaako hän enää viedä perhettään niiden ihmisten naapuriksi, jotka ovat hänet ilmiantaneet tietoisena siitä, että hänet kiinni otettaessa tapetaan. Nelihenkisellä perheellä on omakotitalon sijaan nyt 30 neliötä tilaa entisessä sotilaskasarmissa.

Avun saaminen pakolaisleiriin ei ole yksinkertaista. Vaikka apukuorma saatiin kerättyä nopeasti, ja kuljetuskin löytyi lahjoituksena, byrokratia iski vastaan.

Vynnykyn leirin orpokodin asukki Anja esittelee synttärikuviaan ylpeänä.
Vynnykyn leirin orpokodin asukki Anja esittelee synttärikuviaan ylpeänä. Yle

- Kaikista hurjin juttu oli saada paperit, proopuskat siihen kuntoon, että merkilliset tullimääräykset täyttyvät virheettä, toteaa avustushankkeen vetäjä Hanni Hyvärinen. Ohjelman kuvausten päättyessä edelleen odotettiin leimoja paperiin.

Ukrainan valtioltakaan evakot eivät voi paljon odottaa. Maan sisäisiä pakolaisia on niin paljon, että suurin osa on vapaaehtoisen avun varassa.