Uhkana maanpetturuus – jääkärikoulutukseen lähtijät ottivat aikanaan ison riskin

Jääkäriliikkeen perustamisessa otettiin valtava riski sata vuotta sitten. Kiinnijääminen olisi ollut maanpetturuutta ja olisi voinut tietää vankeutta, Siperiaa tai hengen lähtöä. Suomen tulevaisuutta ajatellen riskin ottaminen kuitenkin kannatti.

Kotimaa
gruppenfuhrer malmbergin pilapiirros suomalaisista jääkäreistä
Gruppenfuhrer Malmbergin pilapiirros suomalaisista jääkäreistä ja saksalaisen jääkärikoulutuksen vaikutuksista.Suomen Jääkärimuseo Kortesjärvi

Sinä iltana satoi lunta. Näin ovat kertoneet aikalaiset vuosikymmeniä myöhemmin. Kokouksesta Helsingin Ostrobotnialla ei tehty pöytäkirjaa, eikä muitakaan merkintöjä jälkipolville nähtäväksi. Lumen perusteella arvellaan, että päivämäärä oli 20.11.1914.

– Ilmatieteenlaitoksen mukaan juuri 20. marraskuuta satoi lunta. Siitä on päätelty, että se oli juuri tämä ilta. Osallistujat ovat kertoneet myös, että he poistuivat paikalta lumijälkiä pitkin takaperin, ettei kukaan voisi tietää, että on tällaista kokousta pidetty, kertoo intendentti Hanna Rieck-Takala Suomen Jääkärimuseosta Kortesjärveltä.

Autonominen Suomi oli pitkään ollut tyytyväinen, mutta sortovuodet, tsaarin vaihtuminen, ilmapiirin muutos ja sitä seuranneet venäläistämispyrkimykset johtivat tilanteeseen, josta ei nähty muunlaista ulospääsyä. Kokouksessa nuoret opiskelijat päättivät hakea sotilaskoulutusta Saksasta. Tavoitteena oli Suomen irrottaminen Venäjästä.

Sukulaisia värvättiin ensisijassa

Saksa lupasi apua. Aluksi Hohenlockstedtiin matkasi 200-300 nuorta miestä Suomesta. Saksan keisari päätti, että se voi kouluttaa ainakin pataljoonan verran ja lopulta koulutettavia oli parisen tuhatta. Eniten jääkärikoulutettavia lähti Pohjanmaalta. Yksittäisistä kunnista suhteellisesti eniten lähti Kortesjärveltä.

jääkärit hiihtivät talvella merenkurkun yli ruotsiin
Jääkärikoulutettavaksi lähtijät hiihtivät talvella Merenkurkun yli Ruotsiin. Elina Niemistö / Yle

Suurin jääkärivärväys tapahtui vuonna 1915. Värvääminen oli vaarallista touhua ja kaiken piti säilyä salassa, etenkin venäläisiltä santarmeilta. Vaaraa lisäsi se, että suomalaiset olivat jakaantuneet kahtia niin, että värvärit eivät voineet aina tietää, kuka oli kätyri ja ilmiantaisi santarmeille.

– Nykyään sukututkijat ovat huomanneet, että värvätyt olivat usein värvääjien sukulaisia. Eli oli turvallisempaa puhua asiasta omille sukulaisille, kertoo Suomen Jääkärimuseon Ystävät ry:n varapuheenjohtaja Lasse Hokkala.

Sulan jään aikana koulutettavia kuljetettiin Vaasasta moottoriveneellä, talvella mentiin urheasti hiihtäen Merenkurkun yli Ruotsiin. Sieltä jatkettiin junalla ja laivalla Saksaan.

Arvaamattoman arvokas sotakokemus

Saksassa saatavan koulutuksen merkitys oli arvaamattoman suuri Suomen tulevaisuudelle. Parista tuhannesta eri ikäisestä miehestä leivottiin kunnon sotilaita, jotka kaiken lisäksi saivat vielä aitoa sotakokemusta.

– Koulutus oli perusteellinen, mutta etenkin se rintamakokemus oli tärkeää. Jääkäripataljoona 27 perustettiin 1916, kun suomalaiset lähetettiin pataljoonana itärintamalle. He taistelivat muun muassa Riianlahden alueella ja näkivät, minkälainen suursota on. Siitä on ollut paljon hyötyä tulevissa sodissa, kertoo Hanna Rieck-Takala.

Jääkäreistä tuli lopulta vuoden 1918 tapahtumien ratkaisijoita, näin arvellaan. He toivat mukanaan taistelutaitonsa ja kokemuksensa valkoisten joukkojen puolelle.

– Ilman tämän koulutetun joukon osaamista punaisten ja valkoisten voimasuhteet olisivat olleet tasan ja molemmin puolin taistelijat olisivat olleet amatöörejä, muistuttaa Lasse Hokkala.

Jääkäreistä muodostui myös itsenäisen Suomen ensimmäisen armeijan perusta. Heidän osaamisensa kantoi kuitenkin vieläkin pidemmälle tulevaisuuteen.

– Kun tultiin talvi- ja jatkosotaan, samat miehet tai ainakin merkittävä osa toimi näiden sotien taisteluissa yli- ja keskijohdon avaintehtävissä ja heidän hankkimansa monipuolinen taito ja kokemus oli tiukimmissa taisteluissa avainasemassa, uskoo Hokkala.

Jääkärien merkitys muistettava

Jääkäriliikkeen perustamisessa ja jääkäreiden värväämisessä otettiin siis valtava riski sata vuotta sitten, mutta riskin ottaminen näyttää myöhemmin arvioituna kannattaneen. Hokkala myöntää, että jääkärit eivät aina ole olleet hyvässä huudossa, etenkään punaisten puolella sisällissodassa taistelleiden silmissä.

– On aivan inhimillistä, että vapaussodan moninaisiin murheellisiinkin selvittelyihin liittyvät kokemukset värittivät mielikuvaa jääkäreistä vielä 1960-luvulle saakka. Mutta myöhemmin jääkärien merkityksen hyväksyvät kokemukset tulivat lopulta talvi- ja jatkosodan tapahtumista ja Suomen puolustuslaitoksen kehityksen myötä, pohtii Hokkala.

Hokkala kehottaa kansalaisia miettimään, miten Suomelle olisikaan käynyt ilman jääkäreitä.

– Jossitteluhan ei liity historian tulkitsemiseen, mutta me kansalaiset voimme sitä mietiskellä ja muodostaa käsityksemme jääkäreistä sen perusteella, toteaa Hokkala.

Suomen Jääkärimuseon Ystävät ry:n jäsenet Jääkärimuseossa Kortesjärvellä.
Suomen Jääkärimuseon Ystävät ry:n jäseniä Jääkärimuseossa Kortesjärvellä. Vas. intendentti ja sihteeri Hanna Rieck-Takala, puheenjohtaja Marita Mattila ja varapuheenjohtaja Lasse Hokkala. Elina Niemistö / Yle