1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Vallankumouksen Valkyrioista Pussy Riotiin – suomalaistutkijoiden teos avaa naisnäkökulman Venäjän kulttuurihistoriaan

Vallankumous teki naisista tovereita, muttei nostanut heitä kulttuurielämän johtopaikoille.

kulttuuri
Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa kirjab kansi.
Yle

Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa -kirja kertoo kolmentoista vaikuttajanaisen kautta maan kulttuurihistorian käänteistä. Kirja kertoo, kuinka naisten ilmaisuvapauden tiellä on ollut milloin kirkko, milloin valtio, milloin yleinen asenneilmapiiri. Naiset ovat kuitenkin löytäneet väyliä ilmaista itseään esteistä huolimatta.

Tekijöiden mukaan Venäjällä naisten on ollut pakko liikkua välitiloissa ja välillä jopa lunastaa paikkansa uhraamalla taiteelle tai yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle koko elämänsä. Samat kaava toistuu läpi historian. Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa -teos kattaa 200 vuotta. Siinä liikutaan Katariina Suuren hovista Neuvostorealismin kautta aina nyky-Venäjän minkkiturkkivallankumouksellisten joukkoihin.

Kulttuuriministeri Jekaterina Furtseva ei ollut solidaarinen muita naisia kohtaan.

Irina Savkina

Kirjoittajia on useita, mutta teoksen ovat toimittaneet kolme Venäjä-tutkijaa, Tampereen yliopiston professori Arja Rosenholm, Turun yliopiston sosiologian apulaisprofessori Suvi Salmenniemi sekä Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Marja Sorvari.

Neuvostoliiton kulttuuriministeri koki naistaiteilijat kilpailijoikseen

Tampereen yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin lehtori Irina Savkina kirjoittaa kirjassa Neuvostoliiton politbyroon ensimmäisestä naisjäsenestä, kulttuuriministeri Jekaterina Furtsevasta.

Furtseva nousi puolueorganisaatiossa nopeaan tahtiin johtopaikoille asti riuskan luonteensa ja sopivan taustansa vuoksi. Vuonna 1910 syntyneestä tekstiilitehtaan tytöstä sukeutui taitava poliitikko, joka antoi miehille tilaa tarpeen tullen ja käytti valtaansa, kun siihen oli mahdollisuus. Osuutensa oli myös puoluekantaisella eli aina puolueen etua ajavalla ajattelutavalla.

He pääsivät kyllä johtamaan keittiöitä, mutta eivät politiikan huipulle.

Arja Rosenholm

Furtseva nimitettiin kulttuuriministeriksi 1960. Naisten aseman edistämiseen kulttuurielämässä tai muutenkaan ministeri ei hukannut voimavarojaan:

– Ei ollenkaan! Mielestäni päinvastoin!, huudahtaa Savkina.

Savkinan mukaan Furtseva oli pikemminkin mustasukkainen ja kilpailuhenkinen. Hänen kerrottiin tulleen paljon paremmin toimeen miesten kanssa.

– Esimerkiksi balettitanssija Maija Plisetskaja ei pitänyt hänestä lainkaan. Heidän välillään oli kilpailua. Furtseva ei ollut solidaarinen muita naisia kohtaan, toteaa Savkina.

Furtseva jäi Neuvostoliiton historiassa säännöt vahvistavaksi poikkeukseksi. Maan todellinen hallintoelin oli NKP:n keskuskomitea, jossa naisia oli 229 jäsenestä vain seitsemän koko läpi neuvostokauden. Muut tehtaantytöt siis jäivät työpaikoilleen ja haaveilemaan paremmasta, kertoo Arja Rosenholm:

– Vaikka Lenin kirjoittikin, että keittäjättäret tulevat sitä valtiota johtamaan, niin siten ei kuitenkaan käynyt.

– He pääsivät kyllä johtamaan keittiöitä, mutta eivät politiikan huipulle.

Nainen uhraa kaiken lunastaakseen vapauden

Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa korostaa jatkumoa Venäjän naisten ponnistelussa vallan, kirkon ja äitimyytin puristuksissa1700-luvulta tähän päivään. Naiset ovat aina etsineet väylän itseilmaisulleen, vaikka sen vuoksi olisikin uhrattava kaikki.

Uhrin kautta naiset ikään kuin lunastivat vapauden luoda uutta. Kuka voisi odottaa sovinnaista käytöstä naiselta, joka heittäytyi taiteen tai aatteen vietäväksi ja luopui avioliitosta, perheestä tai yhteisön arvostuksesta.

Moni 1850-luvun Venäjän naiskirjailijoista eli taiteelleen. Heidän teoksensa olivat luettuja ja suosittuja ja kirjoittajia oli paljon. Aikakausi oli kypsä ”uuden naisen” etsinnälle.

Samaan aikaan pidettiin julkeana, että nainen myy tekstejään. Arja Rosenholm kirjoittaa aloittelevan naiskirjailijan isän tokaiseen: ” Nyt myyt vain kertomuksiasi, mutta vielä tulee päivä, jolloin myyt itseäsi!”. Luova työ rinnastettiin siis jopa prostituutioon. Saman saivat kokea näyttelijät ja tanssijat.

Minulle itselleni isoäiti oli tärkein ihminen maailmassa.

Irina Savkina

Uusi vuosisata ei tuonut helpotusta tilanteeseen, kertoo Rosenholm:

– Nämä naiset olivat valmiita kyseenalaistamaan vanhat, muun muassa uskonnolliset tai perheeseen liittyvät, normit. Silti heidän kirjoittamansa kirjallisuus ei kelvannut muka vapaamielisille bolshevikeille. Hekin näkivät kirjoituksissa tällaista pornografista ainesta, kertoo Rosenholm.

Babuska – isoäiti, joka kannattelee maata

Yksi kirjan luvuista on omistettu venäläisille isoäideille. Irina Savkinan mielestä se on luontevaa. Isoäidit kannattelevat Venäjää. Heidän merkityksensä perinteiden välittäjinä ja säilyttäjinä on ollut merkittävä.

Silti iäkkäämpien naisten elämä on jäänyt Venäjän historian tutkimuksessa marginaaliin.

Kuten monet aikalaisensa myös Irina Savkinan on kasvattanut isoäiti:

– Minulle itselleni isoäiti oli tärkein ihminen maailmassa. Luulen, että monilla muillakin naisilla on samanlaisia kokemuksia.

– Minun ikäpolveni ihmisten isoäidit eivät olleet käyneet kouluja, siksi he eivät olleet kauan työelämässä. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta toteuttaa itseään kuin lapsenlapset. Nyt Venäjällä kaikki on toisin, sanoo Savkina.

Jos babushkoita pitäisi tutkia, riittää tutkijoilla sarkaa naisasiassa ylipäänsä. Neuvostoliiton romahdettua Venäjän feministiliike nousi uuteen kukoistukseen. Loppujen lopuksi se on jäänyt kuitenkin pienen asiantuntija- ja tiedeyhteisön liikkeeksi.

Ruohonjuuritasolla kuitenkin tapahtuu. Moskovalainen feministikollektiivi Pussy Riot on tullut tunnetuksi kautta maailman. Pussy Riot esitti vuonna 2012 moskovalaisessa kirkossa Vladimir Putinia kritisoivan "punk-rukouksen". Kolme ryhmän jäsentä pidätettiin ja kaksi heistä tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa -kirja muistuttaakin, että jokainen naissukupolvi vuorollaan koettelee Venäjän vallan, vapauden ja vastarinnan rajoja.

Lue seuraavaksi