Näkökulma: EU:n yhteinen ja tasapuolinen maatalouspolitiikka testissä

Komissiolta ei mennyt kovin kauan myöntää yli 150 miljoonaa euroa vihannes- ja hedelmätukea eteläisen ja itäisen Euroopan jäsenmaille. Kun tuli maitotuen vuoro, ei jaettavaa ollut enää nimeksikään, 28 miljoonaa euroa, kirjoittaa EU-erikoistoimittaja Susanna Turunen.

Kotimaa
Lehmä navetassa maitotilalla.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomen sivuuttamisen maitotukien saajana voi kyseenalaistaa monestakin syystä.

EU-maat olivat yhtenäisenä rintamana poliittisesti vannomassa, että Venäjän vastapakotteista koituvat tappiot eivät saa jäädä jäsenmaan tappioksi. Niin siinä kuitenkin on toistaiseksi käynyt, ainakin Suomen kohdalla. Hallitus on sinnikkäästi neuvotellut komission kanssa Suomen maidontuottajien ahdingosta. Tuottajahinnat ovat laskeneet tuntuvasti, mutta eivät komission mukaan tarpeeksi.

Kohta ovat, jos MTK:ta on uskominen. Maataloustuottajien keskusliitto on laskenut toistaiseksi vuositappioksi 100 miljoonaa euroa perustuen 5 sentin litrahinnan pudotukseen. Tappio nousee, sillä pudotus on jo 6 senttiä litralta.

Suomen hallitus on kirjannut lisätalousarvioon 20 miljoonaa euroa maatalouden kriisitukea.

EU:lta odotettiin vielä enemmän ja nyt ei olla saamassa mitään.

Komissio asetti maitotuelle kaksi kriteeriä; maitoviennin osuus Venäjälle on oltava yli 15 prosenttia ja tuottajahinnan on laskettava merkittävästi, vähintään 7 prosenttia.

Ensimmäisen kriteerin Suomi täyttää kirkkaasti, maidon viennin osuus Venäjälle on yli 25 prosenttia.

Toinen on sitten tulkintakysymys.

Komissio ei jostain syystä halua tunnustaa Suomen osuuskuntajärjestelmää, joka tässä kriisissä on toiminut osakärsijänä. Osuuskunnat ovat kuitanneet osan tuottajille hinnanalennuksista koituvista tappioista ja siksi puhtaasti tuottajien hinnanlasku on vain runsaat 5 prosenttia.

EU sallii jäsenmaissa hyvinkin erilaisia järjestelmiä, miksi se ei sallisi osuuskuntia, jotka ovat pitkälle myös tuottajien omistamia.

Joko uuden komission uusi maatalouskomissaari, irlantilainen Phil Hogan ja hänen kabinettinsa vasta opettelevat tai sitten Suomen hallitus ja virkamiehet eivät ole osanneet selvittää Suomen järjestelmää.

Eräs kanto kaskessa on tietysti raha. EU:n budjetti on jo vuosia ollut tiukanlainen ja talouskriisin hoidossa mm. maataloudesta käyttämättömiä varoja on kohdistettu uudelleen lähes 0,5 miljardin euron edestä. Irlantilaiskomissaari Hogan on kyllä valmis jatkoneuvotteluihin Suomen kanssa, mutta kriteerien on täytyttävä. Lisäksi komissaari jätti itselleen takaportin vedoten heikkoon budjettitilanteeseen. Eli vaikka Suomessa tuottajahinnat laskisivat tarvittavan alas kuten maatalousministeri Petteri Orpo, virkamiehet ja MTK ennustavat ei luvassa ole suuria summia apua.

Ennemmin Suomessa sopeudutaan pitkään maitokriisiin, sillä Ukrainan kriisin päättymiselle ja Venäjäpakotteiden purulle ei näy ihan heti loppua.

Valio ei varmaan vahingossa ajoittanut noin 100 hengen irtisanomista kielteiseen tukipäätökseen. Tuotantoa siirretään Venäjälle, koska venäläistä maitoa saa tietysti käyttää. Ehkä se onkin yksi Venäjän tavoitteista pakotesodassa, pakottaa länsimaat siirtämään tuotantoaan Venäjälle missä on sentään kymmenien miljoonien kuluttajamarkkinat.

On aivan oikein, että ministeri Orpo on tehnyt maitotukipäätöksestä ennen kaikkea periaatepäätöksen.

Suomen maitotuotteiden vienti Venäjälle on lähes yhtä paljon kuin Baltian maiden vienti yhteensä.

Ja jos tehtaat siirtyvät Venäjälle, eivät ne sieltä enää palaa.

Hallituksen olisi nyt viimeistään syytä nostaa asiasta vaikka suurempikin riita. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan peruspilari on mahdollisuus harjoittaa maataloutta kaikkialla jäsenmaissa.

Suomen maatalouden kilpailukykyä uhkaa useampi EU-päätös. Tappio Etelä-Suomen 141- tukiasiassa sekä maitokiintiöistä luopuminen ensi vuonna asettavat suuria haasteita Suomen maidontuottajille.