Möläyttelevät asiakaspalvelijat ärsyttävät – "Pitäisivät suunsa hiljaisemmalla"

Enemmistö Yle Uutisten nettikeskusteluun osallistuneista ei halua kuulla toisten arkaluontoisia asioita saati päästää omia tietojaan ulkopuolisten korviin. Lukijoita kummastuttaa, miksei yksityisyyttä olla huomioitu paremmin tilasuunnittelussa.

Kotimaa
Asiakas Kelan Kotkansaaren toimistossa
Yle / Raine Martikainen

Yle Uutiset pyysi torstaina lukijoitaan jakamaan kiusalliseksi kokemiaan asiointitilanteita. Esimerkiksi pienissä apteekeissa ei usein olla otettu huomioon asiakkaiden yksityisyyden suojaa.

"Asiakaspalvelupisteiden suunnittelussa ja rakentamisessa pitäsi nimenomaan kiinnittää huomio väliseiniin ja niiden ääntä imeviin, pehmeisiin pintoihin. Hyvässä suunnittelussa otetaan huomioon kaikki asiat.", toteaa nimimerkki Yksityisyys hukassa.

"Enpä ole vielä yhtään apteekkia nähnyt, jossa nämä asiat ovat täysin kunnossa. Palvelupisteet ovat yleensä liian lähekkäin ja itsekin olen kuullut, mitä naapuripisteessä puhutaan. Lisäksi useissa apteekeissa muut asiakkaat näkevät, mitä lääkettä kenellekin haetaan.", jatkaa Apteekinkäyttäjä savosta.

Myös asiakaspalvelijoiden tökerö käytös ärsyttää.

"Mihin tahansa menet, niin alkaa kovaan ääneen selitys lääkkeen käytöstä ja mihin vaivaan se tehoaa. Pitäisivät suunsa hiljaisemmalla.", kehottaa Vi*tuuntunut!.

"Kokemusta löytyy! Ja vaikka faemaseutti yrittäisi pitää äänensä hiljaisena, valitettavasti hiljainen apteekkiympäristö kuuluttaa vähintään viereiselle tiskille kaiken.", jatkaa** KOrvakuulolla**.

"Kyse on periaatteesta: ihmisellä pitää olla oikeus itse päättää, kuka saa tietää mitä lääkkeitä hän käyttää.", muistuttaa nimimerkki Alma.

Kaikkia ei häiritse

Artikkelikommenteista löytyy myös useita kirjoittajia, jotka kummastelevat ihmisten pelkoa siitä, että yksityisasiat päätyvät vieraisiin korviin.

"Kuulostaa sellaiselta first world problemilta, jos lääkkeiden hakemista täytyy nolostella. Kuitenkin kaikki täällä on vain ihmisiä. Kannttaa olla tyytyväinen, että edes saa lääkettä vaivoihinsa.", muistuttaa nimimerkki Ter_vee.

"En jaksa uskoa, että minun vaivani kiinnostavat muita, muiden vaivat aivät ainakaan pienimmissäkään määrin kiinnosta minua. Jos se niin nolostuttaa, niin miten sinne kehtaa edes mennä. Luetun perusteella pelkkä apteekissa näkyminen vaikuttaisi olevan joillekin liikaa.", tulip toteaa.

"Ihan hölmöä miettiä mitä muut ajattelee. Itse en ainakaan kiinnitä ollenkaan huomiota muihin asiakkaisiin ja heidän ostoksiinsa: ei minua kiinnosta kenenkään muun vaivat. Ja ihan sama minulle, jos joku kuulee minun vaivoistani tai näkee ostokseni.", Ihansama kirjoittaa.

Kauhutarinoita palvelutiskeiltä

Keskustelu innoitti muutaman lukijan jakamaan noloimpia asiointireissujaan. Tässä niistä muutama.

"Vaimoni, joka on opettaja, asioi apteekissa pienellä kotipaikkakunnallamme. Seuraavana päivänä ykkösluokkalainen oppilas tuli sanomaan: "Kävit eilen apteekissa, äiti kertoi!" Oppilaan äiti ei suinkaan ollut kunnan ainoassa apteekissa yhtäaikaa asiakkaana vaan hän työskentelee siellä. Nykyään hoidamme apteekkiasiat naapurikunnassa asioidessamme. Liekö sermeillä tai erillisillä huoneilla merkitystä, jos työntekijöiden käsitys yksityisyyden suojasta on tällä tasolla..." Kontiola

"Istuin Yliopiston apteekissa odottamassa vuoroani, kun parin metrin päässä olevalla asiakaspalvelupisteellä hyvin nuori tyttö sai kovaan ääneen ohjeistuksen jälkiehkäisypillerin käyttöön eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, mistä on kyse. Vähän tuli epäilys, että yritettiinkö tyttöä samalla nöyryyttää tilanteesta. Sääliksi kävi." Intimiteettisuoja?

"Rakas anoppini, tuolloin 86 vuotias, sai jonkun "naistenpöpön" alapäähänsä. Vein hänet lääkärireissun jälkeen kotiimme lepäämään ja lähdin hakemaan hänelle määrättyjä rohtoja.

Apteekki oli kuin pistetty ihmisiä. Mataseinäisten palvelulooshien puheet kuuluivat vastapäätä vuoroaan odottavien korviin. Vihdoin tuli vuoroni ja kuusikymppinen farmaseutti alkoi kuuluvalla, tosi kovalla äänellä selvittämään minulle, kuinka voidetta tulee levittää ulkosynnyttimiin ja miten helpoimmin suppo solahtaa emättimeen ja kuionka kirvely kuuluu asiaan.

Niskastani saattoi varmasti lukea kiukun. Vilkaisin taakseni ja vuoroaan odottavien kasvoilta saattoi lukea vähintäänkin yhtätoista eri ilmettä: vaivaantuneita, osaa ottavia, katsetta kattoon/lattiaan, hymyä toisella suupielellä...

Kun äänekäs opastus vain jatkui, katkaisin sen ilmoittamalla, että nyt riittää, vaimoni tulee hoitamaan "käytännön toimet".

Ei ole juuri tullut asioitua tuossa apteekissa, vaikka naapuritalossa sijaitseekin." suppo