Näkökulma: Musiikkiteollisuus, tee musiikista kiehtovaa – kiellä se!

Musiikkibisnes voi pelastaa musiikin tekemällä siitä jälleen vaarallista ja kiinnostavaa, kirjoittaa näkökulmassaan Vesa Winberg.

Näkökulmat
Vesa Winberg

Eräs lukuisista Spotifyn ääressä vietetyistä illoista toi eteeni hämmästyttävän, mutta nostalgisen kokemuksen. Silmieni eteen tuli versio Sibeliuksen Finlandiasta. Tutun sävelmän alkaessa soimaan silmiini osui kappaleen perässä oleva "explicit"-maininta. Äkkiä puhkisoitetusta Finlandiasta tuli hetkeksi tavallistakin kiinnostavampi. Kansallismielinen sisältö, uhkaavat sävelkulut vai vallitseva turvallisuuspoliittinen tilanne? Mistä minua varoitetaan?

Harvoin on musiikkibisnes saanut yhtä suurta lottovoittoa kuin minkä se 1980-luvulla edestään löysi. Vuosikymmenen puolivälissä yhdysvaltalaisten poliitikoiden vaimot perustivat komitean, joka alkoi järjestelmällisesti luotaamaan julkaistavaa musiikkia sisältöjensä perusteella. Tipper Goren aloittama luotaus ei ollut tuolloinkaan järin johdonmukainen, mutta yhtä kaikki musiikin kiinnostavuutta se lisäsi tuolloin.

Mötley Crüe, AC/DC, Twisted Sister ja W.A.S.P kohosivat hetkessä aikalaisiaan kovempaan kastiin. Heistä ovat vaikutusvaltaiset tahot varoittaneet. Heistä meitä on varoitettu. Tuolloin teini-ikäiseen uhmaan sopien kyseisten artistien albumit lähtivät välittömästi hankintaan.

Sittemmin musiikkiteollisuudessa on muuttunut kaikki. Verkko pitää sisällään moninkertaisina kaikki ne vaarat, joista 1980-luvulla PMRC varoitti. Musiikin jakelu on siirtynyt levykaupoista verkkoon ja samalla koko musiikin omistamisen käsitteistö on kokenut vallankumouksen. Levyjen omistamisella ei ole merkitystä, vaan hetkellisesti haettavalla kokemuksella. Saatavilla olevat määrät ovat niin massiivisia, että mikään ei enää erotu joukosta. Mikään ei enää tunnu miltään.

Entä vastavirtaan uiminen?

Yhdysvaltainen country-legenda Garth Brooks on taivuttamassa viihdeteollisuuden uusia lainalaisuuksia edukseen. Miehen uutta "Man Againts The Machine" -levyä ei saa sähköisistä jakelukanavista, vaan se pitää analogisesti hakea vanhaan tapaan kaupan kassalta.

Olisiko levy-yhtiöiden pelastus siinä, että musiikista tehtäisiin jälleen kiehtovaa ja vaarallista? "Explicit"-maininnalla varustettu Finlandia soi hetken aikaa tavallistakin kiehtovampana. Sisällön järkyttävyydessä rajat on jo saavutettu, mutta voisiko musiikin markkinointia jälleen terävöittää? Onko Spotify tekemässä "explicit"-maininnoilla palveluksen koko musiikkiteollisuudelle?