Talvivaara-kirjan kirjoittaja halusi mustavalkoiseen uutisointiin väriä

Tietokirjailija ja toimittaja Marko Erola ryhtyi kirjoittamaan Kirottu kaivos – Totuuden jäljillä Talvivaarassa -kirjaa siksi, että Talvivaaran tähän astinen taival on ollut monella tavalla poikkeuksellinen. Erolan mukaan taival on ollut äärimmäisen kiinnostava ja jännittävä, kuin trilleriä olisi seurannut.

Kotimaa
Kirja
Yle Uutisgrafiikka / Talentum

Mielenkiintoisesta aiheesta tuli myös henkilökohtainen kirja, koska Marko Erola oli kappaleen matkaa Talvivaaran omistajana ja myös joukkolainaajana.

Kirjan kirjoittamiseen meni reilut kaksi ja puoli vuotta. Ensimmäiset lehtileikkeet Erola otti talteen syksyllä 2011, jolloin Talvivaarassa nousi kohu muun muassa iho-oireista ja järvien vaahtoamisesta. Mediassa oivallettiin Erolan mukaan silloin, että kaivoksen sulffaattipäästöt ovat jotain muuta kuin oli kuviteltu.

Keväällä 2012 Erola ryhtyi käyttämään paljon aikaa Talvivaaran seuraamiseen. Kun kipsisakka-allasvuoto tapahtui marraskuussa 2012, hän päätti kirjoittaa kirjan.

Tiistaina julkaistussa kirjassa monet tahot saavat suoraa kritiikkiä muun muassa uutisoinnista. Erola suhtautuu huvittuneena siihen, että juuri kritiikki on nostettu kirja-arvioissa esille.

– Suurin syntini näyttää olevan se, että mainitsen toimittajia nimeltä ja käsittelen kriittisesti heidän juttujaan. Talvivaaran tapauksessa muutama toimittaja on ollut poikkeuksellisen aktiivinen, he ovat hyvin vaikutusvaltaisia ja kirjoittaneet laajalle levinneitä juttuja. On luontevaa, että myös minä olen ne jutut lukenut.

Suhteuttaminen puuttui

Marko Erolaa ihmetytti se, että vaikka jutuissa oli faktat sinänsä kohdallaan, niin niistä puuttui tietynlainen suhteuttaminen täysin. Hän ryhtyi perehtymään sulffaattiin, sulffaattipäästöihin ja järvien sulffaattipitoisuuksiin.

– Eniten pieleen mennyt asia on mielestäni se, että on syntynyt ja on synnytetty käsitys, että Talvivaaran päästöt olisivat jotenkin poikkeuksellisen isot, ja ne olisivat levinneet poikkeuksellisen laajalle. On sanottu, että ne ovat levinneet sata kilometriä kumpaankin suuntaan kaivoksesta. Tälle väitteelle ei mielestäni ole olemassa mitään faktuaalista perustaa, Erola kiteyttää.

Erolan mukaan alkuhuumassa, jolloin Talvivaaraassa oli iso tontti ja suuret suunnitelmat, uutiset olivat hyvinkin positiivisia. Toiminnan ja vaikeuksien alkaessa suunta muuttui.

– Toiminnan käynnistyessä alkoivat myös osin yllättävät ja osin odotetut vaikeudet. Talvivaarasta tuli mielestäni nopeasti musta aukko, josta mikään positiivinen ei enää tuntunut pääsevän julkisuuteen. Se oli tietysti yksi syy, miksi aloin perehtyä asiaan. Halusin selvittää, voiko tämä olla niin synkkää, mitä lehdet kirjoittavat.

Muutamat toimittajat saavat kiitosta

Erola ei kuitenkaan torppaa kaikkia mediassa olleita juttuja Talvivaarasta. Osa toimittajista on selvinnyt niin sanotusti kuivin jaloin, ja myös heidät hän mainitsee kirjassaan.

– Talouselämän Ismo Virta on tehnyt koko ajan äärimmäisen kiinnostavia ja ei-sensaatiohakuisia juttuja. Ne ovat hyviä taloudesta lähteviä analyyseja. Yle Kainuun Heikki Rönty oli hyvin kartalla syksyllä 2013 siitä, miten vähiin kaivoksen rahat ovat käyneet, eli pari kuukautta ennen kuin saneerauksesta ryhdyttiin puhumaan avoimesti.

Halusin tuoda siihen hyvin mustavalkoiseen kuvaan värejä ja kertoa, että ongelma ja tapahtumat ovat paljon monisyisempiä.

Marko Erola

– Mediaa kuluttavien kansalaisten mielikuva Talvivaarasta on kuitenkin äärimmäisen ongelmakeskeinen. Mielikuvan mukaan joku tunariporukka, ympäristöstä piittaamatta, toimimattomatta tuotantotekniikalla yrittää tehdä nikkeliä siinä onnistumatta, mutta aiheittaen suuren ympäristökatastrofin. Halusin tuoda siihen hyvin mustavalkoiseen kuvaan värejä ja kertoa, että ongelma ja tapahtumat ovat paljon monisyisempiä, Erola jatkaa.

Erolan mukaan Talvivaarassa ei ole tapahtunut ympäristökatastrofia, vaan kyse on ilmiselvästä ympäristövahingosta. Sitä ei pidä vähätellä.

– Muutamat kaivoksen lähellä olevat järvet ovat kiistatta suolaantuneet. Ne eivät kuitenkaan ole pilaantuneet lopullisesti, vaan ymmärtääkseni ne ovat puhdistettavissa. Kustannukset eivät olisi satoja miljoonia euroa, mitä välillä sai lehdestä lukea.

Syntyykö Talvivaarasta jatkokertomus?

Tietokirjailija ja toimittaja Marko Erola vieraili Talvivaaran kaivoksella kahteen otteeseen Kirottu kaivos – Totuuden jäljillä Talvivaarassa -kirjaa kirjoittaessaan. Kainuussa hän on vieraillut kolmesti.

– Tavallisena median kuluttaja olen ihmetellyt, ettei sieltä löydy kuin kaksi tai kolme ukkoa kommentoimaan asiaa. Ymmärrän kuitenkin sen kritiikin ja huolen, mikä lähellä kaivosta olevilla ihmisillä on, mutta en jaa sitä heidän huoltaan.

Erola seuraa Talvivaaraa edelleen, vaikka päätti jättää aiheen sivuun kirjan mennessä painoon. Sen jälkeen tuli konkurssi ja tilanne muuttui taas mielenkiintoiseksi.

Ymmärrän kuitenkin sen kritiikin ja huolen, mikä lähellä kaivosta olevilla ihmisillä on, mutta en jaa sitä heidän huoltaan.

Marko Erola

– Nythän tilanne on äärimmäisen mielenkiintoinen, koska näyttää siltä, että valtiolla on oma suunnitelma, johon he eivät tarvitse tai halua Pekka Perää ja taas Pekka Perällä ja selvitysmies Jaatisella on omat suunnitelmansa, jossa ajatuksena on, että kaivoksen nykyiset omistajat olisivat vielä jotenkin mukana. Pakkohan tätä on vielä seurata, jotta nähdään, kenen suunnitelmilla jatketaan ja minkälainen suunnitelma on.

Jatkokertomusta Erola ei välttämättä lähde heti kirjoittamaan.

– Talvivaaran tuotanto ja prosessit näyttävät nyt toimivan. Tässä on se vaara, että jos Talvivaaran löydetään vielä hyvä teollinen toimija ja rahoittaja, niin se voi olla vähän tylsempi tarina jatkossa. Toivon, että se on jatkossa tylsempi tarina.