Näkökulma: Vuoden ilottomin juhla

Kerran vuodessa kaamoksesta väsyneet suomalaiset nostavat lipun salkoon, sytyttävät kynttilän ja sulkeutuvat koteihinsa katsomaan televisiota. Ja kutsuvat sitä juhlaksi. Olisiko Suomi jo valmis päivittämään itsenäisyyspäivän perinteensä, kysyy Eero Mäntymaa.

Näkökulmat
Eero Mäntymaa, toimittaja, Yle Uutiset.
Eero Mäntymaa, toimittaja, Yle Uutiset.Yle

Kirjoita Googlen kuvahakuun "itsenäisyyspäivä" ja katso: Siniristilippuja, kynttilöitä, veteraanien haudoille laskettuja seppeleitä. Vakavia naamoja linnanjuhlissa. Lehto ampumassa itseään suuhun. Nämä ovat myös minun muistojeni kuvanauhaa. Mietin kovasti, enkä löydä yhtäkään itsenäisyyspäivään liittyvää iloista muistoa. Se on traagista. *Saamme kerran vuodessa vapaapäivän, jotta voisimme luvan kanssa taputella toisiamme selkään. Ja mitä teemme, kun juhlapäivä koittaa? Muistelemme toista maailmansotaa. Eristäydymme koteihimme. Koko päivä lipuu ohi kuin surusaattue. Haudanvakavaa tunnelmaa rikkoo vain televisioitu, tylsyydessään koominen jonotusseremonia. Lähimmäs juhlatunnelmaa päästään, kun joku linnanjuhlien vieraista on pukeutunut omituisesti. Senkin naurun pilaa vahingonilo.
*

*Meillä ei ole edes itsenäisyyspäivälle leimallista juhlaruokaa.
*

Kaikki kunnia veteraaneille, lotille ja kaikille muille, joilta otettiin pala elämästä talvi- tai jatkosodan vuoksi.
Mutta itsenäisyydessä on kyse paljon muustakin kuin sodista. Itsenäinen Suomi ei ole vain onnistuneen sissitaktiikan lopputuote. Itsenäinen Suomi tarkoittaa myös pitkämielistä sovittelukykyä vihamiesten kanssa, hullunrohkeita yritystarinoita ja vääjäämätöntä uskoa koulutukseen, sivistykseen ja omaan kulttuuriin. Aikoinaan se tarkoitti jopa vallankumouksellisen edistysmielisiä päätöksiä tasa-arvon saavuttamiseksi. Se tarkoittaa myös sattumaa ja onnea, aivan varmasti. On pienoinen ihme, että Euroopan perukoilla omituista kieltä puhuva kansa riitelee tänä päivänä siitä, tulisiko Yleisradioyhtiön näyttää 50-luvun elokuvaa 40-luvun sodasta neljättätoista kertaa peräkkäin. *Mitä jos ihan juhlittaisiin sitä kimpassa? *Lähdetään kylille ja riehaannutaan jopa vähän? Voisiko Turvallisuus- ja kemikaalivirasto antaa luvan ampua muutaman ilotulitteen? Minä katselisin mieluummin niitä kuin pitkin kylänraittia jyristävää sotakalustoa.

Olisiko tämä kansa pikkuhiljaa valmis jättämään taakseen lähihistorian traumaattiset kokemukset? Voisiko tämän päivän lapsille antaa itsenäisyyspäivästä jotain muistamisen aihetta?

Voisiko itsenäisyyspäivä olla ilon päivä?