1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Bloggari jakaa elämäänsä tunnelityömaan päällä: "Ensin meinasi järki lähteä"

Tamperelainen Anu Kokko asuu Rantatunnelin suuaukolla Armonkalliolla – ihan työmaan päällä. Hän rapotoi elämästään ja kokemuksistaan blogissaan. Vielä kesällä Kokko valvoi yöt työmaalta kantautuneen melun vuoksi. Nyt tilanne on rauhoittunut ja bloggarin suhtautuminen rakentamiseen muuttunut käytännölliseksi.

Tunnelin rakentaminen on mullistanut armonkalliolaisten elämää. Kuva: Kimmo Lehtonen

Tunnelin Armonkallion puoleisella suulla asuva Anu Kokko on kokenut rakennustyön sivuvaikutukset alkuvaiheista asti. Pahin on ohitse ainakin kohta. Mutta helppoa ei ole ollut.

– Meni noin kuukausi siitä, kun myönteinen tunnelipäätös tuli. En yleensäkään odottanut sitä, ajattelin ettei sitä tule. Joskus lokakuussa aloin katsella piirustuksia, ja sitten valkeni, että se tulee suoraan alle.

Siitä alkoi tunnelielämä, josta Anu Kokko alkoi heti raportoida myös blogissaan. (siirryt toiseen palveluun)

– Ensin ärsytti suunnattomasti. Hankin kaikki mahdolliset dokumentit ja valtavan määrän tietoa.

Työt alkoivat täydellä teholla talvella. Ensin Anu Kokko luuli, että räjäyttämään ruvettiin saman tien, mutta tässä vaiheessa vasta koneilla vähän koputeltiin kalliota. Sitten räjäytyksetkin alkoivat. Pikku hiljaa ne lähestyivät.

– Maaliskuussa alkoi helvetillinen tunnelielämä, jota jatkui koko kevät.

Pari kuukautta louhittiin työtunnelia, liikennetunnelia, yhdyskäytävää. Suoraan alla.

– Yöllä kuului rusnauksen ääni, eli kallio rapsutellaan puhtaaksi, kun louheet on lastattu pois. Hakataan sellaisella piikillä seiniä ja kattoa puhtaaksi.

Rakentajat säätivät lopulta työaikoja

Tunnelia rakentava allianssi tuli kuitenkin vastaan riittävän monen yhteydenoton jälkeen.

– He järjestivät uudelleen niitä rusnausaikoja, kun kävi ilmi, että "poikkeuksellisesti" kantautuu asuntoihin ääntä. Mutta siinä meinasi ensin järki lähteä, Anu Kokko päivittelee.

Hän keskusteli myös Tampereen ympäristönsuojelupäällikön kanssa siitä, onko työmelua oikeasti pakko kestää. Ilmeisesti tieto kulki myös tätä kautta allianssin suuntaan.

Kun nukkuminen ei onnistunut, Anu lähetti myös keskellä yötä rakentajille ajantasaista sähköpostia kunkin hetken melutilanteesta.

Lopulta meteli alkoi vähentyä ja Anu tunsi, että häntä sittenkin kuunnellaan. Marraskuun lopulla tilanne alkoi olla jo voiton puolella: räjäytyksiä kuuluu vielä ajoittain, mutta joulukuun puolivälin maissa pitäisi senkin vaiheen olla ohi.

Tunneli ei ole pakkomielle

Anu Kokko kertoo, että hän ei ole missään vaiheessa ollut erityisempi tunnelin kannattaja. Äänekkäimpien töiden aikana pinna oli usein kireällä, nyt suhde jättihankkeeseen on kääntynyt käytännölliseksi.

– Minulla ei ole autoa enkä itse tarvitse koko tunnelia.

– Mutta olen myös sanonut, että jos tunneli on lopulta hyvä juttu niin ookoo.

Nyt Anu ajattelee asioita lähinnä päivä kerrallaan ja yrittää nähdä hyvät puolet. Aikanaan käynnistyvä liikenne mietityttää, mutta toisaalta hyvällä tuurilla asunnon arvo saattaa lopulta nousta ja tunnelin kohdalle voi tulla hienokin ranta. Aika näyttää.