Tällainen on EU:n nokkamiesten uusi puheenjohtaja Tusk

Puolan entinen pääministeri Donald Tusk aloitti maanantaina tehtävänsä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.

Ulkomaat
Donald Tusk ja  Herman Van Rompuy
Uusi Euroopan neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kättelee väistyvää puheenjohtajaa Herman Van Rompuyta.Epa / Oliver Hoslet

Eurooppa-neuvoston eli EU:n korkeimpien valtiomiesten puheenjohtajaksi on joulukuun alusta nimitetty Puolan entinen pääministeri Donald Tusk. Nimitys merkitsee sukupolven vaihtumista neuvoston johdossa, sillä Tusk on kymmenen vuotta edeltäjäänsä, belgialaista Herman van Rompuytä nuorempi. Tusk on virassa myös ensimmäinen itäeurooppalainen.

Donald Tusk syntyi vuonna 1957 Gdanskin satamakaupungissa. Hänen kotitaustansa on työväenluokkainen, isä oli kirvesmies ja äiti sairaanhoitaja. Tuskin suku kuuluu Puolan pieneen kasubi-vähemmistöön. Tusk itse sanoo kotitaustan opettaneen hänelle, mitä pieneen vähemmistöön kuuluminen merkitsee.

Hänen rautatieläisenä toiminut isoisänsä joutui toisen maailmansodan aikana ensi vangituksi keskistysleirille ja sodan loppuvaiheessa pakkovärvätyksi Saksan armeijaan. Sosialismin aikana perheellä oli ajoittain vaikeuksia Puolan salaisen poliisin kanssa.

Nuori Donald alkoi opiskella historiaa Gdanskin yliopistossa ja kirjoitti maisterintutkielmansa modernin Puolan perustajasta, marsalkka Joszef Pilsudskista. Tuskin opiskeluvuodet osuivat poliittisen kuohunnan ja Puolan Solidaarisuus-liikkeen syntyaikoihin.

Toisinajattelijasta pääministeriksi

Vuonna 1980 Tuskista tuli Solidaarisuutta tukeneen opiskelijaliikkeen johtaja. Tämä poliittinen toisinajattelu merkitsi sitä, ettei hän voinut saada töitä Puolan valtiojohtoisessa järjestelmässä. Näin hän joutui elättämään itseään lähinnä sanomalehtimiehenä ja vapaiden kansalaisjärjstöjen aktiivina.

Puolan siirtyminen avoimeen poliittiseen järjestelmään 80-luvun lopulla avasi hänelle mahdollisuuden poliitikon uraan. Tusk toimi aluksi liberaalissa KLD-puolueessa ja nousi sen kansanedustajaksi ensimmäisissä vapaissa parlamenttivaaleissa vuonna 1991. Hän putosi parlamentista jo seuraavissa vaaleissa, mutta nousi sinne takaisin senaattoriksi vuoden -97 vaaleissa. Puolueena oli tuolloin uusi liberaalipuolue, Vapauden liitto.

Vuoden 2001 vaaleja varten Tusk muodosti tukijoineen uuden porvaripuolueen, Kansalaisfoorumin. Puolue nousi vaaleissa suurimman oppositiopuolueen asemaan ja vuonna 2003 Tuskista tuli sen puheenjohtaja.

Foorumi voitti vaalit vuonna 2007 ja Tuskista tuli Puolan pääministeri seitsemän vuoden ajaksi. Viranhoito päättyi vasta tänä vuonna Tuskin alettua valmistautua uutta EU-virkaansa varten.

Vanhoja ei muistella

Tuskia pidetään markkinaliberaalina, joka uskoo vakaasti yksityiseen yritteliäisyyteen. Hän on hallituskaudellaan pyrkinyt johdonmukaisesti karistamaan sosialismin perintöä Puolan talouselämästä ja kannattanut viimeisten valtiojohtoisten yritysten purkamista.

Toisaalta Tusk on esiintynyt hyvin sovittelevasti vanhan järjestelmän edustajia kohtaan. Oikeusjuttuja sosialismin aikaisista ihmisoikeusrikkomuksista on tosin nostettu, mutta ne ovat harvoin johtaneet tuomioihin. Esimerkiksi 80-luvun sotatilan aikaista pääministeriä Wojciech Jaruzelskia vastaan nostettua oikeusjuttua venytettiin niin pitkään, että kenraali ehti kuolla viime keväänä.

Donald Tuskia pidetään vakaumuksellisena yhtyneen Euroopan kannattajana, mikä on varmaan yksi syy hänen nimitykseensä Eurooppa-neuvoston johtoon.

Tuskin mielestä Puolalle kuuluu luontevasti rooli EU:n uusien jäsenmaiden puolestapuhujana, sillä se on Itä-Euroopan väkirikkain maa ja myös taloudelliselta painoarvoltaan merkittävä.

Uudessa virassaan Tuskin on kuitenkin otettava huomioon kaikkien jäsenmaiden elintärkeät edut, ei ainoastaan Itä-Euroopan. Useimmat tarkkailijat arvelevat Tuskin selviävän myös tästä, sillä hän on osoittanut jo pääministerikaudellaan luovaa ulkopoliittista kykyä.

Venäjäsuhde realistisella pohjalla

Monet uskoivat aluksi, että vahvaa Saksaa kavahtava Puola omaksuisi EU-politiikassaan Britannian syvää yhdentymistä kritisoivan asenteen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan Tuskista on tullut yksi Saksan liittokanslerin Angela Merkelin vankimpia liittolaisia.

Britannian pääministeri David Cameron on ilmoittanut haluavansa maalleen aivan uudet ehdot, jos maan halutaan pysyvän EU:n jäsenenä. Tuskin ei uskota suostuvan mihinkään kiristykseen, vaan ainoastaan välittävän Britannialle ne myönnytykset, joihin muut EU-johtajat ovat valmiita.

Jotkut ovat esittäneet epäilyksiä Tuskin kykyä hoitaa EU:n suhteita Venäjään, sillä Puola on kritisoinut ankarasti Venäjän Ukraina-politikkaa ja ollut valmis tiukkoihin Venäjän-vastaisiin pakotteisiin. Puolalaisten tutkijoiden mukaan Tusk on kuitenkin realistisesti maailmaan suhtautuva poliitikko, eikä hänellä ole mitään Venäjään kohdistuvaa asennevammaa. He uskovat Tuskin haluavan toimivia suhteita Venäjään, jos vain Venäjä liikahtaa nykyisistä kovista asenteistaan.

Tyylillisesti Tusk tuo varmasti Brysseliin uusia tuulia hieman setämäisen Van Rompuyn jälkeen. Hänellä on mielipiteitä asioista, eikä hän kaihda niiden tuomista julki. Eurooppa-neuvoston kokouksisa hän ei varmasti tyydy jäämään taustahenkilöksi, vaan pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan muotoiltaviin päätöksiin.

Tuskin ainoana merkittävänä heikkoutena on tähän asti pidetty hänen hiukan puutteellista kieltitaitoaan. Puolalainen on vakuuttanut opiskelleensa viime aikoina ahkerasti englantia voidakseen esiintyä vakuuttavasti EU-areenoilla. EU:n toista valtakieltä ranskaa hänen sanotaan osaavan auttavasti.