Marko Maunuksela olisi valmis uusiin teatterirooleihin

Marko Maunukselan pesti Seinäjoen kaupunginteatterin musikaalissa päättyy tähän tiistai-iltaan. Joulukonserttikiertueen jälkeen Maunuksela tekee kevään artistin perushommaa eli keikkailua, mutta veri vetää uudelleen teatteriin. Kun vaan löytyisi sopiva projekti.

Marko Maunuksela
Marko Maunukselan pesti Seinäjoen kaupunginteatterin musikaalissa päättyy, mutta uudet roolit kiinnostaisivat.
Marko Maunukselan pesti Seinäjoen kaupunginteatterin musikaalissa päättyy, mutta uudet roolit kiinnostaisivat.Riia Hantula/Yle

Tangokuningas 2010 Marko Maunuksela on viihtynyt viimeisen vuoden Seinäjoen kaupunginteatterin lavalla. Musikaali "100 kesää, 1000 yötä" on pyörinyt pitkään, mutta tänään tiistaina Maunuksela kumppaneineen nousee sen merkeissä lavalla viimeistä kertaa.

– Paula (Koivuniemi) tulee vielä mukaan viimeiseen finaaliin. Kyllä niitä (esityksiä) on tehtykin, seitsemänkymmentä taitaa olla kasassa, Maunuksela laskee.

Teatteripesti on ollut artistille mieluinen.

– Teatteripuolelta ei ole nyt mitään uutta tiedossa, mutta kova hinku olisi, että voisi lähteä jotain uutta proggista tekemään johonkin. Tuntosarvet on pystyssä, Marko Maunuksela sanoo ja lisää menettäneensä sydämensä teatterille.

– On teatteri imaissut minut mukaansa, itse asiassa jo 15 vuotta sitten. Olen aina tykännyt olla lavalla ja siinä on oma taikansa. Tuntuu jopa siltä, että sinne lavalle sopeutuu. En usko, etten enää ikinä tekisi mitään teatteria, Maunuksela miettii.

Musiiikkiteatteri on Maunukselan mukaan hänelle luontevaa, mutta muutakin voisi kokeilla.

– Olisi kiva tehdä joku draamakin, jossa joutuisi haastamaan itsensä uudella tavalla. Koen olevani projektityyppi: on kiva aloittaa jotain ja tietää, että se kestää jonkun aikaa.

"Sitten ehkä ne, jotka tykkää, puolustaa sua"

Marko Maunukselan joulukuu kuluu joulukonserttikiertueella. Ja artistin perushommissa menee myös kevät.

– Sitä "juurityötä", jonka rinnalle on hyvä rakentaa muita töitä, Maunuksela sanoo.

Ilmajokisen tangokuninkuusvuosi oli 2010, neljä vuotta sitten.

– Toisaalta se on lyhyt aika, toisaalta tuntuu, että paljon on tapahtunut.

Maunuksela vakuuttaa nauttivansa työstään ja olevansa tasapainossa sen kanssa, että kehujen ja positiivisten kommenttien rinnalla on aina myös jotain negatiivisempaa. Oman itsensä hän googlettaa vain harvoin.

– On ollut tosi vähän negatiivisia asioita. Täytyy olla tosi onnellinen, että se (julkisuus) ei ole lähtenyt sille polulle, että kaivettaisiin jotain loskaa.

– Varsinkin alkuaikoina tuli luettua etenkin niitä anonyymisti kirjoitettuja yleisönosastojen kirjoituksia. Kyllä niistä tulee aina vähän paha mieli, vaikka tietää, että aina niitä pitää olla. Täytyy hyväksyä, että on niitä, jotka ei tykkää. Sitten ehkä ne, jotka tykkää, puolustaa sua, Maunuksela miettii.