Näkökulma: Fortum - Suomen ydinvoimapelin enkelijokeri

Tapa, jolla Fortum muuntaa venäläisen vesivoiman ydinvoimaksi Suomessa on taikatemppu vailla vertaa kotoisessa ydinvoimapolitiikassa. Fennovoima oli jo kontallaan ja koko projekti uhkasi kääntyä suurtappioksi kunnallisille energiayhtiöille. Fortumin päätös hypätä kilpailijan kelkkaan on riskipeliä, mutta ilmeisen kannattavalla kertoimella, kirjoittaa taloustoimittaja Aapo Parviainen näkökulmassaan.

talous
Fortumin pääkonttorin sisäänkäynti.
Mikko Stig / Lehtikuva

Ydinvoimasta päätetään nyt Euroopassa monin eri tavoin. Saksassa halutaan luopua kokonaan ja liittovaltion niskassa ovat miljardien korvausvaateet ydinvoimayhtiöiltä menetetyistä liiketoiminnoista.

Suomi rakentaa yhtä ydinvoimalaa Olkiluodossa kuin Barcelonassa edelleen Gaudin kirkkoa. Piirustukset ja todellisuus ovat kaukana kuin itä lännestä.

Fennovoimassa omistajat vaihtuvat kuin mielipiteet politiikassa, mutta itse hanketta ei ole saatu kaatumaan missään vaiheessa. Läntinen voimala on vaihtunut itämalliin, samoin suurin yksittäinen sijoittaja.

Puuttui se viimeinen, avainlipun verran kotimaisia euroja projektiin tuova sijoittaja. Fortum, jonka nimen voi tulkita kumpuavan voimasta tai onnesta ilmoitti tiistaina, että voisi hyvinkin lähteä mukaan hankkeeseen. Ei haitannut, vaikka aikoinaan hävittiin periaatelupakisassa juuri Fennovoiman hankkeelle.

Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula on viettänyt Venäjän maaperällä enemmän työpäiviä kuin muutaman hallituksen ministerit yhteensä. Hän on ollut rakentamassa sitä monimutkaista yhteisyritysten verkkoa, johon on investoitu miljardeja ja taas miljardeja euroja.

Rakennelma, jolla Fortum hankkii runsaasti vesivoimaa Venäjällä ja samalla koplaa järjestelyn omistukseen Fennovoiman ydinvoimalassa, on lähes vertaansa vailla oleva yrityskauppojen kolmoisvoltti taaksepäin tuplakierteellä.

Jos voltti päätyy jaloilleen, Fortum saa tuottoisaa vesivoimaa tuomaan lisää rahaa Venäjän liiketoimintoihin. Ruplan kurssin romahtamisen jälkeen paikallisen kassavirran merkitys on kasvanut tuntuvasti.

Lisäksi Fortum pystyy tasapainottamaan tuotantoaan, joka on tähän asti ollut Venäjällä lähinnä lämmön ja sähkön yhteistuotantoa.

Toimitusjohtaja Tapio Kuulan mukaan järjestely on ”paketti”. Minä lisäisin siihen vielä, että Fortum on paketin suurin voittaja.

Fortum on saamassa 40 isohkoa vesivoimalaa, jotka tahkoavat vuodesta toiseen mojovia voittoja. Toki se joutuu niistä jotain maksamaan, mutta tuskin mitään kiskurihintaa. Toimitusjohtaja Kuula tuntee nuo voimalat kuin omat taskunsa, onhan hän ollut niiden omistajayhtiön hallituksessa vuosikaudet.

Fennovoiman osakkuudesta Fortum maksaa ehkä 250 – 300 miljoonaa euroa. Se on pikkuraha Fortumille, joka kuittaa sähköverkkojensa myynnistä useita miljardeja.

Osakkuuden mukana pääsee mukaan suunnittelemaan Fennovoiman voimalaa ja Fennovoima saa siltä vaadittua osaamista. Fortumilla on Suomen paras venäläisen ydinteknologian osaaminen. Joku ehkä lisäisi, että myös Venäjän paras.

Fennovoiman hankkeeseen aiemmin sijoittaneille suomalaisille energiayhtiöille Fortum on enkelisijoittaja. Projekti oli hyvää vauhtia menossa nurin, mutta niin vain Suomen suurimman energiayhtiön ylimmässä kerroksessa punottiin kasaan kuvio, joka näyttä vievän hankkeen maaliin.

Kiintoisaa olisi tietää, kuka on tämän idean alkuperäinen kehittelijä. Fortum ei tätä välttämättä tarvinnut, mutta taatusti innostui. Vai tarjosiko täkynä kumppanille, että voisi tämän näinkin ajatella?

Ja kaikki tämä pari päivää ennen eduskunnan äänestystä Fennovoiman periaateluvan niin sanotusta täydennyksestä. Tapio Kuulan mukaan ihan sattumalta näin.

Sattumaltahan ne kolmoisvoltitkin tasajalkaa mattoon päättyvät – ja kädet voittotuuletukseen.