Näkökulma: 38-vuotiaana kauneusleikkaukseen?

Kaikki journalismin eteen, ajatteli Anne Moilanen kun plastiikkakirurgia haastatteli.

A-studio
Kauneushoitoleikkaus.
Plastiikkakirurgi Heikki Kupi ideoi useita toimenpiteitä toimittaja Anne Moilasen ulkonäön parantamiseksi.

Rehellisesti sanottuna en ajatellut, että tohtorin konsultaatiosta tulisi kovinkaan pitkä.

Olin juuri kysynyt plastiikkakirurgi Heikki Kupilta, olisiko hänellä ehdotuksia, kuinka voisin näyttää freesimmältä ja nuoremmalta. Koska en toivonut mitään tiettyä, ajattelin, että ei lääkärikään lähde omin päin mitään ehdottelemaan.

Mitä vielä. Mukavan leppoisasti jutusteleva hämäläismies tarttui kynään ja alkoi piirtää. Ensimmäiset viivat hän veti otsani seutuville – sinne hermomyrkky botuliinia. Lisää viivoja ja pikku pisteitä tuli poskipäihini ja ohimoilleni – niihin täyteainetta, jonkinlaista hyaluronihappoa.

Erityisen järkyttynyt olin leukakuoppani hävittämisen mahdollisuudesta, vaikka lääkäri ei lopulta päätynytkään suosittelemaan sitä.

Ettäkö täyttäisin hauskan pikku syntymämerkkini, joka oli myös isälläni ja on yksi niistä piirteistä, joka tekee minusta juuri minut?

Hui!

Kyllä tohtori toki sanoi myös kauniita asioita, kuten oheisesta videosta huomaa. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön – itsepähän olin konsultaatiota pyytänyt.

Hiukan vainoharhaisen olon sessio silti jätti. Heikki Kupilla on pitkä kokemus alalta. Huomasiko hän naamassani jotain muutakin korjattavaa, mutta ei vain kehdannut sanoa sitä? Eikö hän muka pannut merkille kaksoisleuan alkuani? Entäs nenäni, miksi hän ei ehdottanut sen lievän hyppyrin suoristamista?

Vaikka lähdin tilanteeseen rehvakkaasti, konsultaatio oli lopulta aika kuumottava kokemus.

Kulttuurissamme on tiukat normit sille, miten missäkin ammatissa tai sosioekonomisessa asemassa ollaan oikealla tavalla kauniita

Kaikenlaisia ajatuksia nousi jälkeenpäin mieleen. Jos otsaryppyni ovat niin kauheat, pitäisikö vähintään kasvattaa otsatukka?

Tällä haastattelupätkällä saattoi olla vaikutusta siihen, että seuraavalla viikolla otin samaan juttuprojektiin liittyen trendikkäät ripsien pidennykset. Niistä tosin seurasi toisenlaisia ongelmia.

Haastattelemani kulttuuriantropologi Taina Kinnusen mukaan jotkut virkanaiset saattavat menettää uskottavuutensa, jos heillä on liian pidennetyt ripset.

Kauneusleikkauksia halvemmat ripsien pidennykset ja kynsien geelilakkaukset (jotka hänellä itselläänkin on) ovat Kinnusen mukaan työväenluokkaisia tapoja kaunistautua. Kinnunen sanoo, että kulttuurissamme on tiukat normit sille, miten missäkin ammatissa tai sosioekonomisessa asemassa ollaan oikealla tavalla kauniita.

Totta. Ripsipidennyksiä näkee enimmäkseen työntekijäasemassa olevilla naisilla, kuten kaupan kassoilla, ei niinkään johtajanaisilla. Tosin sääntö ei ole Kinnusen mukaan aukoton. Kulttuurimme sallii yksilöllisiä leikittelyjä ja kokeiluja, jopa ihannoi niitä.

Sovitaan siis, että omissa ripsipidennyksissäni on kyse juuri postmodernista kokeilusta.

Toisin kuin moni muu ala, kauneusbisnes on kovassa kasvussa. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia kauneusleikkauksista ja muusta ulkonäön muokkauksesta. Kauneusbisneksen edellytys on alati vaihtuva muoti. Kauneusleikkaukset ja tekoripset ovat nyt in, mutta eivät enää välttämättä kymmenen vuoden päästä.

Iso kauneusalan trendi ovat tällä hetkellä kasvoihin laitettavat pistokset, joita Heikki Kupikin minulle suositteli. Niitä en sentään lähtisi ottamaan, edes journalismin nimissä. Epäilen aineiden turvallisuutta, kyse on kuitenkin ainakin botuliinin osalta voimakkaasta lääkeaineesta, joka lamauttaa lihaksia. Ylipäätään ajatus naaman piikittämisestä tuntuu minusta luonnottomalta – vaikka sillä tavoiteltaisiinkin ”luonnollista” lopputulosta.

Ja muut kauneusleikkaukset sitten – ehkä olen niihin vielä kuitenkin liian nuori?

Laittakaapa muuten Googleen Renée Zellweger, kuvahaku. Ennen ja jälkeen. Kyse on samasta ihmisestä, vaikka ei uskoisi.

Lisää kauneus- ja wellness-bisneksestä illan A-studiossa ke 3.12.2014 klo 21.05.