Näkökulma: Ranskalaiset haluavat ryvettyneen kuninkaan

Ranskalaiset rakastavat poliittisia paluita. Siksi entisiä johtajia tuntuvat koskevan erilaiset moraalisäännöt kuin tavallista kansaa. Siinä missä suomalainen antaa anteeksi viinapäissään toilailleelle iskelmätähdelle, lupaa ranskalainen korruptiosyytteissä ryvettyneelle poliitikolle toisen mahdollisuuden, kirjoittaa Annastiina Heikkilä Pariisista.

Yle maailmalla
Annastiina Heikkilä
Annastiina HeikkiläYle

Entinen presidentti Nicolas Sarkozy äänestettiin viikonloppuna puolueensa puheenjohtajaksi. Suomalaisesta tämä tuntuu kenties yllättävältä: Voiko korruptioskandaalista toiseen kulkenut ex-presidentti tosiaan palata vallankahvaan?

Ranskassa voi. Täällä pohditaan jo avoimesti vuoden 2017 presidentinvaalien asemia ja oletetaan, että Sarkozy on todennäköisesti mukana ainakin niiden ensimmäisellä kierroksella.

Sarkozyn oikeusjutuistakin muistutellaan, mutta aika harvoin ja lähinnä vasemmiston sanomalehdissä. Pääpaino niissäkin on ex-presidentin laitaoikeistolaisiksi arvioitujen poliittisten linjausten ja vanhan toisintona pidettyjen vaalilupausten analyysissa.

Ranskalaiset vaikuttavatitse asiassa rakastavan poliittisia paluita. On varsin normaali käytäntö, että syrjäytetyksi joutunut tai skandaalin silmään päätynyt poliitikko vetäytyy muutamiksi vuosiksi sivuun ja palaa sitten politiikan parrasvaloihin, muuttuneena miehenä.

Ranska on yhä kuninkaiden maa. Hallitsijan halutaan olevan kansan yläpuolella

Esimerkkinä tästä on UMP-puolueen entinen pääministeri ja tulevaan presidenttikisaan Sarkozyn kilpailijaksi ilmoittanut Alain Juppé. Juppé tuomittiin kymmenen vuotta sitten ehdolliseen vankeuteen julkisten varojen väärinkäytöstä, jonka vuoksi hän vetäytyi politiikasta. Nyt nämä synnit on kuitenkin yhteisestä sopimuksesta unohdettu ja Juppé on samalla nostettu vanhemman valtiomiehen kunnioitettavaan asemaan.

Draaman, katumuksen ja kokemuksen lisäksi ranskalaiset arvostavat sinnikkäitä häviäjiä. Onhan maan presidenteiksi valittu François Mitterand ja Jacques Chirac, jotka molemmat hävisivät vaalit kaksi kertaa ennen Elysée-palatsiin pääsemistään.

Häviäminen tuo kenties otteluvarmuutta. Lisäksi Ranskassa hallitsijan pitää olla kaikkien tuntema persoona – tässäkin auttaa pitkä kamppailuhistoria.

Kyllä Suomessakin toki arvostetaan näitä noususta, tuhosta ja uudesta tulemisesta kertovia tarinoita. Mutta ne on varattu Olavi Virran kaltaisille sortuneille iskelmäkuninkaille tai entisille mäkihyppääjille. Poliittisilta johtajilta vaaditaan meillä tiettyä puhtoisuutta.

Ranska puolestaan on yhä kuninkaiden maa. Siksi hallitsijan halutaan olevan kansan yläpuolella: hän saa olla ylimielinen ja vähän ryvettynytkin, mutta ei missään nimessä tavallinen kuolevainen.

Mutta riittääkö Sarkozyn pahan pojan karisma kantamaan hänet Elysée-palatsiin saakka? Riippuu vastustajista.

”Aiemmin ajattelin, että jos toisella kierroksella vastakkain olisivat Sarkozy ja äärioikeiston Marine Le Pen, menisin äänestämään Sarkoa minuuttia ennen vaalihuoneistojen sulkeutumista. Nyt olen kuitenkin varma, että jäisin siinä tapauksessa kotiin”, sanoo vasemmistoa kannattava tuttavani – ja summaa samalla monen ajatukset.

Yle Uutisten toimittajien kolumneja maailmalta kuullaan myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa torstaina Yle Radio Suomessa kello 18.03 ja perjantaina Yle Radio 1:ssä kello 21.35.