Liikkuminen vähentää lapsen stressiä

Väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että enemmän liikkuvat lapset oireilivat vähemmän myös psykiatrisesti. Enemmän liikkuvilla oli vähemmän paitsi masennus- ja ahdistustyyppistä oireilua, myös vähemmän aggressiivista käyttäytymistä tai keskittymisvaikeuksia.

terveys
Meilahden ala-asteen 6. luokkalaiset harjoittelevat joulujuhlaesitystä.
Meilahden ala-asteen 6. luokkalaiset harjoittelevat joulujuhlaesitystä.Yle

Liikunnallinen aktiivisuus vähentää lapsen kokeman stressin määrää, ilmenee perjantaina tarkastettavasta väitöskirjasta. Psykologi Silja Martikainen tutki väitöskirjassaan liikunnan ja unen merkitystä 8- ja 12-vuotiaiden lasten hyvinvointiin.

Tutkimuksessa kartoitettiin kaikkiaan noin 250 lapsen fyysistä aktiivisuutta sekä stressihormoniksi kutsutun kortisolin tasoja. Lasten liikuntaa mitattiin tutkimuksessa viikon ajan kiihtyvyysantureilla, eli rannekellon tapaisilla laitteilla, joka mittaa aktiivisuutta.

– Näillä mittareillahan ei saada tietoa siitä, että onko lapset käyneet jumpassa, tai onko heillä jääkiekko-, jalkapallo- tai mitä vaan harrastuksia, vaan tässä saadaan tietoa siitä arjen liikkumisesta. Ja etenkin 8-vuotiailla ja sitä nuoremmilla lapsilla liikunnan tapa on hyvin vapaamuotoinen, he ovat hyvin liikkuvaisia siinä normaalissa arjessa. Yleensä heillä on korkeaa aktiivisuutta sellaisia hyvin lyhytkestoisia piikkejä. Eli voisi ajatella, että paljon liikkuvat lapset todennäköisesti on sellaisia, jotka normaaliympäristössä vapaa-aikana on fyysisesti aktiivisempia, Martikainen kertoo.

Stressiin reagointia puolestaan testattiin Trierin sosiaalisessa kokeessa, joka on kansainvälisesti käytetty stressireaktiivisuuden mittari. Kokeessa lapset kertovat tarinan ja tekevät laskutoimituksia pienen paneelin edessä. Tarkoituksena on, että tilanne on lapsille jännittävä, mutta ei kuitenkaan liian stressaava.

– Ajatellaan, että tämä on heille jännittävä tilanne, mutta kuitenkin sellainen, joita lapset kohtaavat arjessa, esimerkiksi koulussa, Martikainen kertoo.

Psykologi Silja Martikainen
Psykologi Silja MartikainenYle

Liikunnalla stressi lievenee

Lapset jaettiin tutkimuksessa kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka aktiivisia he olivat olleet viikon jakson aikana. Paljastui, että 8 vuoden iässä fyysisesti aktiivisemmat lapset reagoivat lievemmin jännittävään tilanteeseen.

– Matalimpaan ryhmään kuuluneilla nähtiin huomattava stressihormoni-kortisolin tasojen nousu sen stressitilanteen jälkeen. Ja taas etenkin heillä, jotka kuuluivat tähän kaikista eniten liikkuvaan ryhmään stressihormonitason nousu oli huomattavasti pienempi, Martikainen sanoo.

Aiemmat tutkimukset ovat kertoneet, että pojat liikkuvat tyttöjä enemmän. Fyysinen aktiivisuus myös vähenee iän myötä kaikilla lapsilla.

Stressireaktiivisuudessa ei sukupuolten välillä 8-vuotiaana ollut eroja, mutta 12-vuotiailla tytöillä ja pojilla oli stressitasoissa eroja.

– 8 vuoden iässä ei nähty eroa tyttöjen ja poikien välillä liittyen liikunnan ja stressin väliseen yhteyteen. 12 vuoden iässä oli jo vähän eroa näissä yhteyksissä. Silloin paljon liikkuvilla tytöillä oli matalampi aamukortisolitaso, kun taas pojilla tällaista yhteyttä ei löydetty, Martikainen kertoo.

Vähemmän psykiatrisia oireita

Psykologi Silja Martikaisen väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että enemmän liikkuvat lapset oireilivat vähemmän myös psykiatrisesti. Enemmän liikkuvilla oli vähemmän paitsi masennus- ja ahdistustyyppistä oireilua, myös vähemmän aggressiivista käyttäytymistä tai keskittymisvaikeuksia. Ja siinäkin vain päivittäinen arkiliikunta riittää.

– Tämän tutkimuksen perusteella ihan sellainen päivittäinen aktiivisuus näyttää olevan yhteydessä positiivisiin stressireaktioyhteyksiin sekä pienempään psykiatristen oireiden todennäköisyyteen. Päivittäinen tavallinen liikkuminen, varsinkin pienemmillä lapsilla on yhteydessä myönteisiin asioihin hyvinvoinnin kannalta, Martikainen sanoo.

Tutkimuksesta voisi psykologin mukaan löytyä apuja liikunnan ja hyvinvoinnin välisen yhteyden parempaan ymmärtämiseen.

– Ajattelisin, että tutkimus voi osaltaan selittää, miten liikkuminen voisi säädellä stressijärjestelmien toimintaa. Tiedetään, että korkeat stressitasot ovat yhteydessä heikompaan hyvinvointiin, Martikainen sanoo.

Tunti reippailua päivässä riittää

Lapsille suositellaan yleisesti vähintään tunnin päivittäistä liikuntaa. Psykologin mukaan määrä vaikuttaa tutkimuksen perusteella sopivalta – mutta enemmästäkään ei liene haittaa.

– Ylärajaa ei varmasti ole. Kunhan se on mukavaa, eikä se liikunta itsessään aiheuta stressiä tai suorituspaineita, Martikainen sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että suunnitelmallisen urheilutoiminnan ulkopuolellakin lasten ja nuorten hyvinvointiin on mahdollista vaikuttaa.

– Olisi tärkeää, että myös sellaisia lapsia ja nuoria, joilla ei ole urheiluharrastusta, tai jotka eivät ole lähteneet tällaiseen toimintaan mukaan, tuettaisiin liikkumaan erilaisilla tavoilla, Martikainen pohtii.