Vähälumisten talvien karu seuraus: Suomeen kasvaa hiihtotaidottomien sukupolvi?

Urheiluseurat ja liikuntajärjestöt pelkäävät, että osasta lapsia kasvaa hiihtotaidottomia aikuisia. Viime vuosina lyhyeksi kutistunut lumikausi on tehnyt hiihtämisen lähes mahdottomaksi osassa Suomea. Osa kouluista korvaakin hiihdon luistelulla tai sisäliikunnalla. Harjoitusta kaipaavat nuoret kilpahiihtäjät ovat joutuneet ajamaan lumen perässä jopa satoja kilometrejä.

urheilu
suksen kärjet menossa alamäkeen
Petri Lassheikki / Yle

Koululiikuntaliittoon on kiirinyt vähälumisten talvien jäljiltä huolestuttavaa viestiä: varsinkin Etelä-Suomessa useat koulut jättivät hiihtämisen väliin, koska lunta ei ollut. Myöskään moni vanhempi ei ostanut perheen pienimmille suksia lainkaan.

Liiton kehittämispäällikkö Terho Tomperi pelkääkin lasten hiihtotaitojen näivettyvän.

– Etelä-Suomen koululaisten kohdalla huoli on vakava, Oulusta pohjoiseen päin lunta vielä toistaiseksi on piisannut, miettii Tomperi.

Luontoliikuntaa eri puolilla Suomea ylläpitävä Suomen Latu järjestö yhtyy huoleen.

– Hiihtämällä on pysytty metsissä riistan perässä ja selvitty hengissä. Jos tällaiset perinteet katkeavat, niin karuahan se olisi, sanoo Kokkolan Ladun puheenjohtaja Petri Kulha.

Ladulle viimeistään 10-vuotiaana

Koululiikunnan parissa vuosia viettäneet tietävät, että hiihto ei ole kaikille se mieluisin laji. Siinä lajissa, jos missä, lapsen pitää päästä ladulle, kun innostus ja herkkyys ovat vielä olemassa.

– Alle 10-vuotiaalle hiihdon alkeet loksahtavat melko helposti, mutta sen jälkeen voi olla tuskaisen työlästä, pohtii Tomperi oikeaa aikaa hiihtotaidon opettelulle.

Lumettomuus on teettänyt lisätöitä: se on pistänyt aktiiviset lajin harrastajat ja kilpahiihtäjät tien päälle.

Hiihtämällä on pysytty metsissä riistan perässä ja selvitty hengissä.

Kokkolan Ladun puheenjohtaja Petri Kulha

– Vanhemmat ovat kuskanneet nuoria tykkilumen perässä jopa sadan kilometrin päähän pelkästään harjoittelemaan. Se on kyllä kohtuuton treenimatka, kuittaa Tomperi.

Jos jonkin lajin harrastaminen menee vaikeaksi, tuppaa se jäämään kokonaan pois. Koululiikuntaliitossa harmitellaan, että hiihtoharrastus on osin jo korvattu muilla liikuntamuodoilla.

– Talvella on vedetty saliharjoittelua tai ulkoliikunta hoidetaan luistelemalla tekojäillä. Säällehän ei mitään mahda, mutta kaivertaa se silti, yksilölajeista liitossa vastaava Tomperi tokaisee.

Tilalle sauvakävelyä tai vesijumppaa?

Koululiikuntaliiton omissa hiihtokisoissa lumettomuuteen on vastattu jo jonkin aikaa tykkilumella.

– Seuraavat maastohiihtokisat pidetään helmikuussa Imatralla ja tykkilumella ne hoidetaan, jos aitoa ei saada, Tomperi huomauttaa.

Siinä missä koululiikuntaliitto liputtaa vaikkapa hiihtoputken rakentamiselle, tyrmää luontoliikuntayhdistys ajatuksen täysin.

Vanhemmat ovat kuskanneet nuoria tykkilumen perässä jopa sadan kilometrin päähän pelkästään harjoittelemaan.

Suomen koululiikuntaliiton kehittämispäällikkö Terho Tomperi

– Ei missään nimessä keinotekoista rakentamista. Mieluummin pistäisin paukkuja muuhun ulkona tekemiseen, jos suksille ei pääse, sanoo Petri Kulha.

Jos ladulle ei pääse, lähelle hiihdon taitoja pääsee sauvakävelyssä tai jopa vesijumpassa, heittää Suomen Ladun Kulha.

– Vesijuoksussa voi heilutella käsiä kuten hiihdossa. Siellä voi heittää tasapökkää ja vuorotahtihiihtoa ja saada ylävartalo liikkeelle, kuten hiihdossa. Sauvakävely myös liippaa melko läheltä tai sitten voi suunnata suolle lumikengillä.

Lajina hiihto kehittää kestävyyskuntoa ja vartalon tasapainoa. Kulha kuvailee hiihtoa yhdeksi monipuolisimmista liikuntamuodoista.

– Siinä ei ole ryskytystä, eikä äkillisiä iskuja, vaan letkeää meininkiä. Hyvän hiihtolenkin jälkeen kuumotusta tuntuu joka paikassa.