Stanislav teki ensimmäisen tatuointikoneensa vanhoista stereoista ja kitarankielestä

Stanislav Mäkelä teki kaverilleen ison tribaalitatuoinnin Petroskoissa. Elettiin 1990-luvun alkua ja tatuointikone oli tehty vanhoista stereoista. Alkoi matka, joka sävytti Mäkelän elämää Petroskoissa, Venäjän asevoimissa ja Suomessa. Vuosien kuluessa välineet, hygienia ja tatuointikulttuuri ovat muuttuneet.

Kotimaa
S'Tattoos tatuoinnit tatuointi Stanislav Mäkelä
S'Tattoos tatuointi tatuoinnit Stanislav Mäkelä
S'Tattoos tatuoinnit tatuointi Stanislav Mäkelä
Tatuointia edeltää tarkka suunnitelutyö. Ihmiset ovat tarkkoja kuvistaan.

Stanislav Mäkelä kuunteli 1990-luvun alussa kaverinsa pyyntöä epäuskoisena. Kaveri oli lähdössä kohti Venäjän armeijaa ja halusi sitä ennen tatuoinnin. Toiveessa ei ollut mitään ihmeellistä, koska useat armeijaan lähtevät haluavat hakata ihoonsa jonkinlaisen kuvan.

Erikoista pyynnössä oli se, ettei Stanislav ollut tatuoinut ennen. Eikä teini-ikäisellä pojalla ollut tatuointikonettakaan.

Sanoin, etten osaa. Kaveri sanoi, että osaan kyllä. Osaanhan piirtääkin. Kasattiin sitten itse kone.

Stanislav Mäkelä

– Sanoin, etten osaa. Kaveri sanoi, että osaan kyllä. Osaanhan piirtääkin. Kasattiin sitten itse kone. Vanhoista stereoista otettiin moottori ja laitettiin kitaran kieli sinne. Se kuva oli sellainen aika iso tribaali.

Ensimmäisen projektin jälkeen pyyntöjä alkoi tulla lisää. Stanislav tatuoi kavereilleen etenkin tribaaleja erilaisilla välineillä. Jokainen tatuointi opetti uutta ja vei harrastusta eteenpäin.

Ajoittain piti harjoitella muiden tatuointitaiteilijoiden tapaan omaan ihoon. Oppimista vaikeutti se, että tieto tyyleistä ja trendeistä liikkui hitaasti.

– Jos näki tatuointilehdessä jotain kuvia, niin se oli jo iso juttu.

Venäjän armeijassa sai harjoitella

Varusmiespalveluksensa alussa Stanislav Mäkelä seisoi rivissä muiden Venäjän asevoimien alokkaiden joukossa. Kersantti kierteli nuorta sotilasjoukkoa ja etsi tatuointitaitoista varusmiestä. Mäkelän käsi nousi.

Seuraavat kaksi vuotta hän tatuoi armeijakavereidensa ihoa.

– Paitsi vankilatatuointeja niin on myös armeijatatuointeja. Sehän on niin kuin kahden vuoden vankila se aika. Ensimmäinen kysymys on, kun kersantit seisovat edessä, että kuka osaa tehdä tatuointeja, Mäkelä kertoo.

tatuointi

Armeijassa tatuointeja piti tehdä vaikeissa olosuhteissa.

– Armeijasta sai hyvät harjoitukset, mutta tatuointeja piti tehdä yöllä ilman kunnon vehkeitä tai värejä. Eikä silloin ollut mitään steriilijuttuja. Kuva valmis, piirto päälle ja tervemenoa. Sitten kuvia tulehtui.

Suomessa tatuoinneista tuli ammatti

Stanislav Mäkelä tekee tatuointeja samoissa tiloissa parturi-kampaamo Kennedy'sin kanssa. Tilat sijaitsevat pienessä ja rock-henkisessä liikkeessä katutasossa. Sisällä on pari tummaa seinää ja sumennetulla lasiovella erotettu tatuointitila.

Parturi-kampaamon puolella pyörivät päivän radio-ohjelmat ja tatuointitilassa raskas rock. Seinillä roikkuu kuvia vuosien varrella syntyneistä tatuoinneista. Stanislav osoittaa kuvaa selänkokoisesta enkelistä.

– Tuo oli asiakkaan ensimmäinen tatuointi. Heti koko selkä. Kuvaan on suunniteltu jonkinlaista taustaa, mutta se on nyt jäänyt.

Mäkelä kasvoi omien sanojensa mukaan ammattilaiseksi kymmenessä vuodessa. Jokainen tatuointi haastaa hänet edelleen ja opettaa uutta. Miehen puheista heijastelee kunnioitus taiteenlajia kohtaan. Rima on noussut kuva kuvalta.

– Nykyään tatuointilaitteet voi saada 70 eurolla. Leluja saa helposti, mutta kunnon ammattivälineitä on vaikea saada. Laitteeni pelkkä piuha maksaa noin sata euroa, Stanislav Mäkelä kuittaa.

Yrittäjällä on yötöitä vaikka ilman inspiraatiota

Tatuointikynä surisee tasaisesti ja asiakkaan olkapäähän muotoutuu hitaasti orkideanlehti. Työtä on edessä noin neljä tuntia.

Tatuoinnit noudattavat yhä harvemmin tiettyä kaavaa. Ihmisten tieto ja kiinnostus tatuointeihin ovat Stanislav Mäkelän mukaan lisääntyneet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset hiovat tatuointi-ideoitaan jopa vuosien ajan.

Kun kuvien taustalla on monimutkaisia ja -tasoisia ajatuksia, niin tatuoinnin suunnittelulle on varattava reilusti aikaa. Tatuoitsijalle tämä tarkoittaa usein ilta- ja yötöitä.

– Tulen aamulla töihin ja tatuoin koko päivän. Sitten menen kotiin ja suunnittelen seuraavan päivän kuvia. Kun tatuointi oli harrastus, niin ei tarvinnut aina olla inspiraatiota. On pakko tehdä, jos asiakas on tulossa.

Inspiraatio ei ole yrittäjälle itsestäänselvyys, mutta iltapäivällä on valmistunut jälleen uusi tatuointi.