Opettajat myöntävät: Ensimmäisen luokan opettaminen on raskaampaa kuin muiden

Ala-asteen opettajat kokevat työn ensimmäisen luokan kanssa vaativammaksi kuin muiden luokkien. Työstä puolet on peruskasvatustyötä, johon yhden aikuisen aika ja huomio eivät riitä. Osa opettajista ei halua opettaa ykkösluokkaa.

ilmiöt
Opettajat poseeraavat koulussa.
Kirsti Pohjaväre / Yle

Pennalan koulussa valmistaudutaan illalla pidettävään joulujuhlaan. Ykkösluokan pulpeteilla tonttulakit ovat valmiina odottamassa ohjelmanumeroiden esittäjiä.

Miia Hyvättinen on yksisarjaisen koulun ensimmäisen luokan opettaja. Hänen luokassaan on 20 oppilasta. Jouluun mennessä on opeteltu lukemista ja laskemista, mutta myös käsien pesua ja kengän nauhojen sitomista. Puolet ensimmäisen luokan opettajan työstä on elämän perustaitojen harjoittelua ja kasvatustyötä, sanoo Hyvättinen.

– Ensimmäisen luokan opettaminen on raskaampaa kuin muiden ala-asteen luokkien. Ykkösellä luodaan perusta koko koulussa toimimiselle ja harjoitellaan esimerkiksi itsenäisesti wc:ssä käymistä, odottamista tai jonossa seisomista ruokalassa. Joskus luistelutunti menee nauhojen sitomisen opetteluun, sanoo Hyvättinen

Opettajat eivät välttämättä halua ykkösiä

10 vuotta opettajan työtä tehneen Hyvättisen mielestä lasten väliset erot perustaidossa ovat kasvaneet. Toiset ovat hyvin taitavia kouluun tullessaan ja osa on kaikennäköisissä taidoissa heikompia. Toiset osaavat jo lukea hyvin ja osa ei tunne kirjaimia. Samoja tuntemuksia on myös Pennalassa kolmatta luokkaa opettavalla Johanna Nokelaisella.

Pääsen helpommalla kolmosluokkalaisten kanssa kuin koulunsa aloittavien

Johanna Nokelainen

– Kolmosluokkalaiset ovat jo niin valmiita koululaisia. He osaavat koulun käytännöt. Pääsen helpommalla kolmosluokkalaisten kanssa kuin koulunsa aloittavien.

Ensimmäisen luokan opettamisen haasteellisuus on aiheuttanut sen, että kaikki opettajat eivät halua työskennellä ykkösten kanssa. Opettajalle määrätyn luokan opettamisesta ei kuitenkaan voi kieltäytyä.

– Ei siihen joka opettaja halua. Meillä on kuitenkin löytynyt ekalle luokalle ottaja ja meitä on kuunneltu, kertoo Nokelainen.

Pennalassa on huomattu, että ensimmäisen luokan opettajaksi valikoituu useammin nainen kuin mies. Miehet opettavat ylempiä luokkia.

Suuri ryhmäkoko ja avustajan puute

Johanna Nokelaiselle on ensi syksynä tulossa uusi ykkösluokka ja lisähaaste. Luokkakoko näyttä pullistuvan 28 oppilaaseen. Orimattilassa tavoitteena on, että ryhmäkoko olisi vain 20 oppilasta. Koulu hakee apurahaa luokkakoon pienentämiseen ja määräaikaisen toisen ensimmäisen luokan opettajan palkkaamiseen. Avustuksen saaminen on epävarmaa, sillä valtion kunnille tähän tarkoitukseen varattu rahamäärä on puolitettu.

– Eskarin jälkeen aikuisten määrä lapsiryhmässä putoaa yhteen. Se tuo suuria haasteita päivään. Ykkösluokkalaiset ovat niin pieniä. He kykenevät tekemään itsenäisesti vain lyhyitä hetkiä. Normaalikokoisessakin ryhmässä tarvitaan avustajaa. Pennalassa me olemme saaneet avustajan, mutta monessa koulussa sitä ei ole, sanoo Nokelainen.

Monelle työelämän aloittaminen saattaa olla shokki

Johanna Nokelainen

– Opettaja ei voi jakautua moneen paikkaan. On todella vaikeaa opettaa yksin taidoiltaan kolmenlaisia lapsia. Avustaja on todella tärkeä, vahvistaa Hyvättinen.

Työn haasteellisuutta lisää se, että lähes jokaisessa ryhmässä on myös erityistarpeisia oppilaita.

– On hankala opettaa, jos kotona ei lasta esimerkiksi kielletä. Lapsen on vaikea oppia noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Valitettavasti tätä näkyy nykyaikana. Myös suhde opettajaan ja koulunkäyntiä kohtaan on muuttunut. Opettajaa ei kunnioiteta niin kuin siihen aikaan, kun ryhmäkoot olivat 40 lasta, pohtii Nokelainen.

Opettajan taidot kantapään kautta

Opettajien koulutuksessa käytöshäiriöisten tai erityislasten kanssa työskentelyä ei ole Nokelaisen mielestä riittävästi huomioitu. Vasta työ käytännössä opettaa. Apuna arjessa on toisten opettajien tuki.

– Ei tämä välttämättä niin auvoista ole kuin OKL: ssä opettajan ammatista ajattelee. Monelle työelämän aloittaminen saattaa olla shokki, sanoo Nokelainen.

Ensimmäisen luokan opettajan arkeen kuuluu myös tiivis yhteydenpito kotiin. Koulun käytänteet eivät ole kaikille vanhemmille tuttuja. Tämäkin lisää työmäärää.

On todella vaikeaa opettaa yksin taidoiltaan kolmenlaisia lapsia

Miia Hyvättinen

Ykkösluokan opettajan työssä Hyvättisen apuna on hänen taustansa lastentarhan opettajana. Hän tietää millaista esikoulussa on ja pystyy tuomaan kouluun leikinomaisuttaa ja satumaailmaa. Myös oma kokemus vanhemmuudesta antaa eväitä työhön.

– Kun omien lasten kautta on elänyt samat vaiheet, on helpompi ymmärtää ja samaistua lapsiin, sanoo Nokelainen.

Porkkana poistettu

Alkuopetustyöstä on aiemmin maksettu työn vaativuuslisä, noin 100 euroa kuussa, mutta lisä on muutama vuosi sitten poistettu. Orimattilassa kuitenkin maksetaan työn vaativuudesta lisää.

– Vaativuuslisän poistaminen on tekijä, joka ei motivoi opettajia haluamaan ensimmäisen luokan opettajaksi, sanoo Nokelainen.

Ekaluokkalaisten opettajan työ vastapainona on lasten vilpittömyys ja energia. Lapsilla on suuri tarve olla lähekkäin aikuisen kanssa ja jokainen haluaa kertoa oman asiansa opettajalle.

Lasten ja opettajan välit tulevat läheisiksi. Tosin muilla luokilla opettaja ehtii paremmin opettajanhuoneeseen.

– Seitsemänvuotiaat lapset ovat valtavan otollisessa iässä oppimiseen. He ovat täynnä tarmoa ja iloa. Mitä tahansa opettaja ehdottaakaan, kaikki innostuvat. Valtaosa päivistä menee valtavan oppimisen riemun kautta, sanoo Nokelainen.

Opettajien näkökulmasta olisi ihanteellista, jos koulun alkuun valmistauduttaisiin kotona harjoittelemalla käyttäytymiseen liittyviä taitoja, oman vuoron odottamista ja toisten huomioimista.

– Koulussa jokainen kyllä sitten oppii lukemaan, vakuuttaa Nokelainen.