Venäjän verkossa: Myrkyn kylväjän paluu

Jokainen venäläinen sen tietää: Suomessa ei nainen voi olla hyvä äiti – hän on joko feministi tai lesbo. Tällaiset ajatukset nousivat pintaan, kun KGB:n kouluttama lapsiasiamies Pavel Astahov palasi takaisin politiikan näyttämölle, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.

Venäjän verkossa
Suomi Venäjän mediassa.
Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Ulkopoliittinen instituutti on saanut havaita kyntävänsä kivistä peltoa, kun se on yrittänyt tarjota Suomen poliittiselle eliitille tietoa siitä, mitä naapurissa todella tapahtuu.

Itsenäisyyspäivän alla UPI toi Suomeen pari eurooppalaista tietäjää, joilla olisi ollut muutama hyvin valittu sana sanottavana niille, joiden mielestä Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota ovat EU:n syytä. Poliitikkojemme joukossa näin ajattelevia on monia – yksikään heistä ei tullut vieraita kuulemaan.

Paljon puhuttiin siitä, miten Venäjän johto luo alistamansa median avulla määrätietoisesti todelliselle elämälle vierasta mielikuvaa Venäjästä ja sen naapureista. Useimmille venäläisille tämä virtuaalinen todellisuus on jo nyt todellisempi kuin se, minkä he itse näkevät ja kokevat.

”Nöyryytetty Venäjä”

Todellisuuden muokkaaminen tapahtuu luomalla väritettyjä kertomuksia, joita toistetaan viikosta ja kuukaudesta toiseen, kunnes fiktio muuttuu faktaksi, valhe todeksi.

Tunnetuin on kertomus siitä, kuinka länsi on kylmän sodan päättymisen jälkeen nöyryyttänyt ja alistanut Venäjää. Moni on Suomessakin toistanut tarinaa suu vaahdossa, vaikka lyhytkin historian tapahtumien kertaus osoittaa sen valheeksi.

Informaatiosodassa käytettyjen kertomusten edessä länsi on voimaton. Niin kuin ovat Suomenkin viranomaiset voimattomia sen tarinan edessä, joka viime kuussa ryminällä palautettiin suuren yleisön mieliin Venäjällä.

Tarina kertoo siitä mielivallasta ja ajojahdista, jonka Suomen viranomaiset kohdistavat nimenomaan venäläistaustaisiin perheisiin. Tähtäimessä ovat perheiden lapset, jotka riistetään äideiltä tekaistuihin syihin vedoten ja myydään sitten hyvää voittoa vastaan tarkemmin määrittelemättömillä markkinoilla.

”Äiti ei osta koiraa”

Pitkään odotetun ja ilmeisen hyvin valmistellut hyökkäyksen laukaisi yksi ainoa tapaus, jossa 10-vuotias tyttö otettiin Vantaalla huostaan venäläiseltä äidiltä.

Operaatiota johti Venäjän presidentin lapsiasiamies ja tämän KGB-toveri Pavel Astahov. Haastatteluissaan hän antoi ymmärtää, että Suomessa voidaan venäläiseltä viedä lapsi millä perusteella tahansa. Näin Astahov:

”Perusteena voi olla venäläisissä perheissä tapana oleva antelias rakkauden osoittaminen lapsia kohtaan, tai vanhempien vaatimukset pestä kädet tai käyttää syödessä haarukkaa ja veistä”. Vantaalaisen tytön tapauksessa huostaanoton syyksi selitettiin naapurien tekemä ilmianto: tyttö oli heille valittanut, ettei äiti suostu ostamaan hänelle koiraa.

Kävin läpi 26 asiaa käsitellyttä uutista. Joukossa olivat kaikki tv-kanavat, kaikki radioasemat, kaikki uutistoimistot ja useat lehdet. Aika ei riitä niiden selostamiseen, siksi seuraavassa on vain kokoelma otsikoita:

Lapsi vietiin; venäläisäidiltä otettin pois tytär; Suomessa on taas alettu jahdata venäläisten perheiden lapsia; luonnoton valinta – miksi venäläisiltä viedään lapsia ulkomailla?; Suomen viranomaiset veivät tyttären Venäjän kansalaiselta; Venäjän kansalaisen lapsen huostaanoton syitä ei kerrota; Euroopassa kannattaa mieluummin olla lesbo kuin hyvä äiti”.

”Ongelma vain syvenee”

Silmittömän ryöpytyksen syy paljastui viikkoa myöhemmin. Pavel Astahov antoi uutistoimisto Tassille haastattelun, jossa hän nosti taas esiin moneen kertaan haudatun hankkeen yhteisestä lapsiasiain komissiosta. Sen myötä Venäjän viranomaiset saisivat oikeuden tehdä päätöksiä Suomen lakien noudattamista koskevissa asioissa.

Astahovin mukaan Suomi vitkuttelee ja niskuroi, ja uhkasi, että ellei asiassa pian synny tulosta ”niin jäljelle jää vain politiikka, ja ongelma vain syvenee”. Jos tämä ei ole poliittista painostusta, niin mikä sitten on? Suomalaisten päättäjien täydellinen hiljaisuus ei lupaa hyvää.

”Länsi ei ymmärrä Venäjää”

Venäjän median mielenkiinto Suomen valtionjohdon lausuntoihin ja sen antamiin haastatteluihin jatkui marraskuussa. Niitä tosin käsiteltiin varsin erikoisella tavalla. Marraskuun viidentenä Ria Novosti kertoi presidentti Sauli Niinistön kehottaneen EU:ta olemaan sekaantumatta Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Guardianille annettua haastattelua yksi nettipalvelu tulkitsi niin, että maailma on ajatunut kylmän sodan partaalle, koska lännen johtajat eivät Niinistön mukaan kykene ymmärtämään Venäjää. Niinistön venäläistä sananlaskua kasakasta ei havaintojeni mukaan toistanut yksikään venäläismedia.

Marraskuun mielenkiintoisin artikkeli ilmestyi Rossijskaja bizness-gazetassa marraskuun 18. Siinä Venäjän teollisuutta ja elinkeinoelämää edustavan järjestön RSPP:n puheenjohtaja Aleksander Šohin pohtii Suomen ja Venäjän taloussuhteiden tulevaisuutta. Hän toteaa, että niiden ydin on Venäjän talouden modernisaatiossa. Rivien välistä voi lukea huolen, että koska maan johto ei modernisaatiota edistä, venäläis-suomalaisten taloussuhteiden kehitys on vaarassa.

”Eräiden viranomaisten toiminta”

Šohin kysyy kirjoituksessaan, miten maan hallitus aikoo vallitsevassa kansainvälisessä tilanteessa ylipäätään ratkaista tuontisubstituution ongelmat, kannustaa innovaatioita, houkutella investointeja ja nykyaikaistaa teollisuutta.

Hänestä on selvää, että lännen pakotteet vääjäämättä haittaavat Venäjän elinkeinoelämää. Erityisesti yrityksiä huolestuttavat länsiteknologian saatavuuden rajoittaminen ja rahoitusmahdollisuuksien kaventuminen.

Hän varoitti myös ”eräiden viranomaisten toiminnan synnyttämän epätietoisuuden lisääntymisestä”.

Lopuksi ajatus diplomatian huipulta. Venäjän ulkoministeriä Sergei Lavrovia monet pitävät diplomaattina. Mutta hän on myös aito venäläinen sovinisti. Marraskuun lopun tv-haastattelussa hän halvensi piskuisen naapurimaan Liettuan naispresidenttiä väittäen tämän ”vajonneen sellaiseen Venäjän vastaiseen ekstaasiin, että hänet pitäisi viedä psykiatrille”.

Jarmo Mäkelä