Vapaaehtoisena talvisotaan lähtenyt veteraani: "Sota on menettänyt silmissäni kaiken hohdon"

Nykyään Mikkelissä asuva Lauri Lehto ilmoittautui vapaaehtoiseksi taistelujoukkoihin nuorena. Vimma isänmaan puolustamiseen oli kova. Sodan kauhut muuttivat nuoren miehen mielen nopeasti.

Kotimaa
Sotiemme veteraani Lauri Lehto
Helsingissä nuoruutensa viettänyt Lauri Lehto ilmoittautui vapaaehtoisena talvisotaan 18-vuotiaana. Toimittaja Juho Liukkonen haastatteli Lehtoa kokemuksistaan ja siitä kuinka sota muutti häntä.

Lauri Lehto kävi Helsingin Kallion Yhteiskoulun 7. luokkaa talvisodan alkaessa vuonna 1939. Hän ilmoittautui vielä samana vuonna vapaaehtoiseksi taistelujoukkoihin. Anomus palvelukseen hyväksyttiin kuitenkin vasta tammikuun puolella vuonna 1940.

– Se tuntuu tietysti tänä päivänä erikoiselta ajatukselta. Silloin meistä tuntui erittäin tärkeältä, että pääsee puolustamaan maatansa. Ei siinä ajatellut, että saattaisi päästä hengestään. Yritin jopa houkutella kavereitani mukaan, Lehto kertoo.

Vasta jatkosodan aikana Lehto näki sodan raadollisuuden omin silmin.

– Me odotimme innolla rintamalle pääsyä. Vähitellen into sammui kun marssimme itää kohti. Se oli kamala paikka.

Sota oli koitua myös Lehdon kohtaloksi. Shemenskissä sattuneessa yhteenotossa luoti lävisti hänen vasemman olkavartensa. Sairaalassa hän oli menehtyä verenmyrkytykseen. Hän kuitenkin palasi rintamalle vielä tämän jälkeen.

Lehto myöntää, että sodan muistot eivät ole vieläkään unohtuneet. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan jopa muistelmateoksen.

Kuitenkin sodasta hän ei mielellään lue edes lehdistä.

– En lue sotauutisia kovin hevillä. Sota on jollain tavalla menettänyt silmissäni kaiken hohdon. Säälittää vain niiden kavereiden puolesta, joiden täytyy olla siellä.

Linnanjuhlat jäävät väliin

Yli 90-vuotias Lauri Lehto asuu vaimonsa kanssa Mikkelissä vanhainkodissa. Hänen asuntonsa olohuoneen pöydällä komeilee kutsukirje lauantaina järjestettäviin linnanjuhliin.

Juhlat jäävät kuitenkin väliin, koska kunto ei enää Laurin mukaan kestä.

– Olen totta vie ylpeä, vaikka ihmettelin minkä vuoksi minut valittiin. Kutsu on arvostuksenosoitus.

Kutsussa on huomioitu Lehdon tausta ylilääkärinä ja sotaveteraanina. Kutsu on hänelle ensimmäinen. Lauri tyytyy kuitenkin seuraamaan vaimonsa kanssa linnanjuhlia televisiosta.

– Ne jotka on kutsuttu sinne, niin heidän pitäisi nauttia kaikin siemauksin juhlista.