1. yle.fi
  2. Uutiset

Elisenvaara on sotiemme synkin rautatieasema – "Räjähdyksen paineaalto vei Eero-veljeni mennessään"

Elisenvaaran rautatieasema on historiamme pommitetuin rautatieasema. Talvi- ja jatkosodan aikana sitä pommitettiin toistuvasti. Kohtalokkain pommitus putosi aseman päälle perääntymisvaiheessa kesällä 1944, mutta asemaa pommitettiin jo talvisodassa. Evakkoon lähtenyt Eine Kärkäs pakeni yhtä tulimyrskyä Elisenvaarassa talvisodan sytyttyä.

Kotimaan uutiset
Talvisodassa Elisenvaaraa pommitettiin kaikkiaan 39 kertaa.
Talvisodassa Elisenvaaraa pommitettiin kaikkiaan 39 kertaa.SA-kuva

Kun viimeinen suomalaisjuna jätti Karjalan kannaksella sijainneen Elisenvaaran taakseen sulkeutui yksi synkkä luku suomalaisessa historiankirjoituksessa. Talvi- ja jatkosodan aikana kannaksen raideliikenteen kannalta keskeistä asemaa pommitettiin kymmeniä kertoja.

Tuhoisin pommitus tapahtui jatkosodan perääntymisvaiheessa 1944. 20. heinäkuuta venäläiset iskivät Elisenvaaran ratapihan kimppuun yli 80 pommikoneen voimin. Vartin kestäneessä pommituksessa surmansa sai arviolta yli 150 evakkoa, joista suurin osa oli naisia ja lapsia.

Elisenvaara oli Karjalan kannaksen raideliikenteen kannalta keskeinen solmukohta. Kuva Erkki Rahkolan ja Carl-Fredrik Geustin vuonna 2008 julkaistusta kirjasta "Vaiettu Elisenvaaran pommitus".
Erkki Rahkolan ja Carl-Fredrik Geustin "Vaiettu Elisenvaaran pommitus" -kirja osoittaa hyvin miten keskeinen rautatieasema Elisenvaara oli.Vesa Winberg / Yle

Karkuun rautatietunneliin

Elisenvaaraa pommitettiin jo talvisodassa. Puna-armeijan hyökkäyksen ensimmäisessä vaiheessa asema säästyi tuhoilta, mutta ensimmäisen kerran pommikoneet lensivät Elisenvaaran ylle juuri ennen joulua. Talvisodan kohtalokkain pommitus koettiin tapaninpäivänä.

Ensosta evakkoon lähtenytEine Kärkäs oli tuolloin ratapihalla veljiensä ja äitinsä kanssa.

Muistan vain, että hiekka pöllysi ympärillämme

Eine Kärkäs

– Olimme junassa, kun taivaalta alkoi kuulla pommikoneiden huminaa. Ei mennyt pitkään, kun konduktööri pysäytti junan ja ilmoitti, että päälämme on useita pommikonetta, juoskaa henkenne edestä, Kärkäs kertaa tuon päivän tapahtumia.

Junassa olleet evakot hyppäsivät sotilaiden avulla junasta ja heidät ohjattiin lähellä olevaan rautatietunneliin.

Eine Kärkäs eli talvisodan ensimmäiset hetket seitsemänvuotiaana koululaisena.
Eine Kärkäs muistaa talvisodan tapahtumat edelleen hyvin.Vesa Winberg / Yle

– Juoksimme sinne ja äitini veti minua perässään. Pikkuveljeni oli sotilaan kainalossa ja ehdimme tunneliin. Muistan vain, että hiekka pöllysi ympärillämme, Eine Kärkäs muistelee.

Tunneliin ehtineet ohjattiin raskaiden pilareiden juurelle suojaan, koska niiden arveltiin kestävän raskaan pommituksen.

"Avatkaa suunne tai tärykalvonne repeävät"

Juuri ennen räjähdystä sotilaat ehtivät huutaa evakoille ohjeita.

– Muistan, että sotilaat käskivät meidän avata suumme, etteivät tärykalvomme repeäisi. Lisäksi he huusivat meille, että "pitäkää kiinni toisistanne", Eine Kärkäs muistelee.

Rautatietunnelin ovelle iskenyt pommi romahdutti tunnelin suuaukon ja teki tuhoa myös tunnelin sisällä.

– Ääni oli niin kova, että mie luulin maailmanlopun tulleen. Hetkeen en nähnyt mitään, sillä hiekka tukki korvat ja suun. Pikkuveljeni räjähdyksen paineaalto heitti mennessään, mutta onneksi hän loukkaantui vain lievästi, Eine Kärkäs muistelee.

Pimeys ja itku

Räjähdyksen jälkeen tunneliin laskeutui täysi pimeys. Eine Kärkäs muistaa ainoastaan lohduttoman äänimaiseman, joka tunnelissa vallitsi.

– Kuulin vain itkun ja valituksen. Luojan kiitos sotilailla oli lamppuja, joiden avulla saimme pimeyteen valoa ja veljenikin löytyi, Kärkäs muistelee.

Elisenvaaran ratapihan tunneli oli räjähdyksen voimasta muurautunut umpeen. Tunneliin jääneiden pelastukseksi koitui sotilailla mukana olleet rautakanget.

– Sotilaat saivat raivattua tunnelin suuta auki sen verran, että pääsimme sieltä lopuksi pois, mutta aikaa siinä meni useita tunteja, Kärkäs muistelee.

Koettelemukset eivät loppuneet siihen, vaan tunnelista päässeitä ratapihalla odotti järkyttävä näky.

Päästyämme ulos tajusimme mitä ratapihalla oli tapahtunut.

Eine Kärkäs

– Päästyämme ulos tajusimme mitä ratapihalla oli tapahtunut. Ainoa tie pois ratapihalta oli kulkea ruumiden ylitse, Kärkäs muistelee.

Elisenvaarasta loukkaantuneet kuljetettiin hevosvaunuilla onnettomuuspaikalta pois ja edelleen aina evakkotaipalleelle saakka.

Vaiettu pommitus

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä Elisenvaaran tapahtumat joutuivat sensuurin kouriin. On mahdollista, että vaikenemiseen vaikutti se, että Elisenvaara oli käytännössä ilman kunnollista ilmatorjuntaa.

Pommittajat pääsivät kylvämään tuhoa ilman, että niitä vastaan olisi edes ammuttu. Uutisoinnissa kohtalokkain Elisenvaaran pommitus jäi Viipurin valtauksen varjoon. Myös siviiliuhrien määrä piti tapahtuman vaiettuna aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.

Elisenvaaran synkässä historiassa on yksi erityislaatuinen yksityiskohta.

Asemaa pommitettiin vuosien varrella kymmenia kertoja, mutta kertaakaan Elisenvaaraa ei vallattu.

Lähde: Erkki Rahkola, Carl-Fredrik Geust: "Vaiettu Elisenvaaran pommitus" 2008

Lue seuraavaksi