"Kyllä yksi kerta siihen riittää"

Jatkosodan veteraani Veikko Korpi oli talvisodan syttyessä vasta 17-vuotias nuorukainen. Lappajärvellä syntynyt Veikko Korpi ei taisteluita muistele, vaan sotatovereita. Myöskään taistelupaikoilla hän ei ole vieraillut.

Kotimaa
Jatkosodan veteraani Veikko Korpi
Jatkosodan veteraani Veikko KorpiPauliina Jaakkola/Yle

92-vuotias jatkosodan veteraani Veikko Korpi on kokenut taisteluita niin Tali-Ihantalassa, Maaselällä, Summassa, Huumolassa, Säiliössä ja Kaukjärvellä. Asemasodan aikana hän vietti yli kaksi vuotta Maaselän kannaksella.

Korpi oli sotaan joutuessaan vasta 17-vuotias. Korpi kertoo päätyneensä rintamalla omien sanojensa mukaan outoon porukkaan, sillä hän ei taistellut pohjalaisten rinnalla.

Ei ollut muuta pyrkimystä, kuin yritettiin tehdä parhaamme rintamalla.

Veikko Korpi

– Kun oli kaatunut paljon miehiä, niin komennettiin sitten yksiköihin, joissa oli miespuutetta. Jouduin sitten kymenlaaksolaisten porukkaan. Äkkiä siinä kotiutui, kun asia oli kaikilla sama. Ei ollut muuta pyrkimystä, kuin yritettiin tehdä parhaamme rintamalla, Korpi kertoo.

Korpi kuului jalkaväkirykmentti 25:een koko sodan ajan. Rintamalta hän selvisi vahingoittumattomana.

– Pyrin aina kaivamaan sen poteron niin nopeasti kuin mahdollista maantasalle, kun siirryimme paikasta toiseen, ettei olisi sirpalevaaraa, Korpi muistelee.

Jos maasto oli pehmeää, pyrki Korpi kaivamaan mahdollisimman syvän poteron mättäiden väliin, että haavoittumisvaara olisi mahdollisimman pieni.

Vertaistukea sotaveteraanien kesken

Sodan päättymisen jälkeen pyrki Korpi pitämään tiiviisti yhteyttä kymenlaaksolaisiin sotatovereihin puhelimitse ja kortteja lähettämällä. Vertaistuki oli tärkeää ja asioita muisteltiin hyvässä hengessä. Erityisesti rauhanajan ensimmäisinä vuosina koetut taistelut tulivat uniin ja harhoihin.

Korpi toivoo nuorten säilyttävän maanpuolustushengen, vaikka itse sota tuntuisi kaukaiselta.

– Olisi toivottavaa, että uudet sukupolvet ottaisivat tämän isänmaan asian esille ja hoitaisivat sen niinkuin vanha sotaveteraanikin on tehnyt, Korpi toivoo.

Nykypäivänä hän ei taisteluita muistele, vaan Kymenlaakson sotatovereita. Myöskään taistelupaikoilla hän ei ole vieraillut.

– Kyllä yksi kerta siihen riittää, Korpi sanoo.