Lukijat kuohahtivat: Tyssääkö lasten ja nuorten auttaminen lupalappurumbaan?

Moni Ylen lukijoista on sitä mieltä, että opettajien on liian vaikea puuttua oppilaiden ongelmiin. Loppukesästä voimaan tulleen lain mukaan opettajat eivät saa puhua koululaisten ongelmista esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa ilman vanhempien lupalappua.

Osallistu
Opettaja neuvoo koululaista luokassa.
Yle

Uusi oppilashuoltolaki herättää Ylen lukijoissa kaksijakoisia tunteita. Moni pelkää, että oppilaiden ongelmat paisuvat eikä niihin päästä puuttumaan ajoissa, koska ongelmien moniammatilliseen käsittelemiseen pitää olla vanhempien lupa.

Laki velvoittaa opettajaa hankkimaanvanhemmilta lupalapun, jos hän aikoo puhua oppilaan asioista muun muassa terveydenhoitajan ja kuraattorin kanssa.

Koulu ei enää nyky-yhteiskunnassa voi olla suljettu laitos, jossa voi toimia yksityisyyttä kunnioittamatta.

Nimimerkki Äiskä

Nimimerkki _Enni _pelkää, että laki hidastaa oppilaan avunsaantia.

– Aiemmin luokanopettaja saattoi tuoda huolensa oppilaasta oh-ryhmään (oppilashuoltoryhmään), jossa mietittiin, miten asiassa edetään. Nyt luokanopettajan pitäisi jo valmiiksi tietää, onko oppilaan asia psykologin, kuraattorin vai terveydenhoitajan toimialaa.

Hänen mielestään kouluissa on yhä enemmän yhä huonommin voivia lapsia ja nuoria, mutta avun saaminen on tiukassa.

– Todellisuus on karu. Perheiden ongelmat, työttömyys, päihteiden käyttö, mielenterveyden ongelmat, väkivalta ja perheyhteisön hajanaisuus kulkevat koululaisen mielessä ja näkyvät koulutyössä, hän jatkaa.

"Eikö kasvattajien etu ole yhteinen?"

Ennen lapseen kohdistuvasta huolesta sai puhua oppilashuoltoryhmissä ilman erillisiä lupia. Lupaa ei edelleenkään tarvita esimerkiksi opettajan ja rehtorin keskustellessa opetukseen liittyvistä asioista kuten kurinpidosta ja työrauhasta.

Jokaista opettajaa eivät kiinnosta kaikkien oman koulun oppilaiden asiat niin suunnattomasti, että jaksettaisiin korvat höröllä kuunnella toisten keskustelua.

Nimimerkki Ihmettelevä

Oppilaan henkilökohtaisten asioiden käsittelemiseen taas tarvitaan huoltajan lupa.

– Opettajanhuoneessa oppilaasta keskusteltaessa asia kiinnostaa lähinnä niitä opettajia, jotka opettavat kyseistä oppilasta. Heidän onkin hyvä yhdessä vertailla kokemuksia oppilaan mahdollisesta muuttuneesta käytöksestä erilaisten oppiaineiden tunnilla. Jokaista opettajaa eivät kiinnosta kaikkien oman koulun oppilaiden asiat niin suunnattomasti, että jaksettaisiin korvat höröllä kuunnella toisten keskustelua. Kullakin opella on omissa oppilaissa yleensä ihan tarpeeksi hoitamista, kirjoittaa nimimerkki Ihmettelevä.

– Jos ei kollegan kanssa voi edes pohtia oppilaan asioita vaan heti on oltava vanhemmat tai työryhmä koolla, niin antaa sitten olla. Keskityn vain opettamiseen, hän lisää.

Myös nimimerkki _Opettajankouluttaja _pitää lupakäytäntöä nurinkurisena.

– Ensin normaaliluokkiin työnnettiin ns. "erityiset" oppilaat. Sitten heidän ongelmiensa hoitaminen tehdään mahdollisimman hankalaksi. Aika epämääräistä, mutta tyypillistä nykyiselle oppilashuoltolaille.

Perheiden ongelmat, työttömyys, päihteiden käyttö, mielenterveyden ongelmat, väkivalta ja perheyhteisön hajanaisuus kulkevat koululaisen mielessä ja näkyvät koulutyössä.

Nimimerkki Enni

– Lainsäätäjä näyttää ajattelevan, että oppilas on jaettavissa kahteen osaan: henkilökohtaiseen ja puolijulkiseen. Tähän puolijulkiseen kuuluu esim. tieto, että oppilas käytää rullatuolia tai tarvitsee kouluavustajan. Henkilökohtaiseen puoleen kuuluvat sitten kaikki kurinpidollisiin ongelmiin johtavat yksityiselämän ongelmat, _Insinööri maakunnasta _huomauttaa.

Hänestä oppilaan asioiden jakaminen kategorioihin on keinotekoista.

– Käytännössä kuitenkin tieto, että "Jari-Pekan" vanhemmat ovat eronneet ja isä istuu linnassa, on opettajalle oppilaan ymmärtämisen kannalta vähintään yhtä tärkeä kuin se, että "Ulla-Maijalla" on jalka poikki ja hän käyttää kainalosauvoja.

Nimimerkki Etelän valopää jatkaa lupakäytäntöjen kummastelua.

– Miksi meillä laaditaan enenevässä määrin sellaisia sääntöjä, jotka vain edesauttavat sitä, että oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee? Eikö kasvattajien etu ole yhteinen?

"Tottakai lupa pitää olla"

NimimerkkiÄiskäpuolestaan pitää lupakäytäntöä hyvänä.

Käytännössä kuitenkin tieto, että "Jari-Pekan" vanhemmat ovat eronneet ja isä istuu linnassa, on opettajalle oppilaan ymmärtämisen kannalta vähintään yhtä tärkeä kuin se, että "Ulla-Maijalla" on jalka poikki ja hän käyttää kainalosauvoja.

Nimimerkki Insinööri maakunnasta

– Jos opella herää huoli jostain oppilaasta, niin luulisi, että hän ensimmäiseksi keskustelee siitä a) oppilaan itsensä kanssa, b) vanhempien kanssa. Tämän jälkeen, kun asia on laitettu vireille asiaa varsinaisesti koskevien tahojen kanssa, voi keskustella muiden auttavien tahojen kanssa, jos siihen on enää edes tarvetta. Koulu ei enää nyky-yhteiskunnassa voi olla suljettu laitos, jossa voi toimia yksityisyyttä kunnioittamatta.

– Tottakai lupa pitää olla. Aina vanhemmat mukana ja kaikki tieto vanhemmille kirjallisena, kirjoittaa myös nimimerkki Niinpä.

Nimimerkki Ope kertoo lupakäytäntöjen johtaneen siihen, että yhteisissä palavereissa ei puhuta enää mistään oppimiseen tai käyttäytymiseen liittyvistä asioista.

– Näen pelkästään myönteisenä, että kaikki lapsen kanssa työskentelevät tietävät esimerkiksi masennuksesta, jotta häntä voidaan tukea. Toisella oppilaalla voi olla lääkitys ja aggressiivista käytöstä, ja hänenkään asioistaan ei voi puhua. Epäjohdonmukaiset uudet säännöt johtavat pikkuhiljaa puhumattomuuteen, joka onkin "uusi" ilmiö Suomessa.

Useimmiten oppilaan ongelmat ovat kotoa peräisin, ja tietysti huoltajat ne silloin mielellään kieltävät. Tähän se apu sitten tyssää.

Nimimerkki Ope 15 vuotta

Myös nimimerkki Ope 15 vuotta kirjoittaa, ettei oppilaiden asioiden huutelu kuulu 2000-luvulla enää opettajainhuoneeseen. Uuden lain tuoman hyödyn hän kyseenalaistaa.

– Lapsi tarvitsee usein apua, oli vanhempien näkemys mikä tahansa. Useimmiten oppilaan ongelmat ovat kotoa peräisin, ja tietysti huoltajat ne silloin mielellään kieltävät. Tähän se apu sitten tyssää.

– Jotta voin opettaa lasta tai nuorta parhaalla mahdollisella tavalla, minun on tiedettävä, mitkä seikat voivat vaikeuttaa koulunkäyntiä. Avioeroprosessi, läheisen vakava sairastuminen tai kuolema, nuoren masennus, koulukiusaaminen ja muut nuorta raskauttavat murheet näkyvät usein käytöksessä ja suoriutumisessa koulutehtävistä. Kun tiedän, mistä on kyse, osaan ottaa tämän huomioon, _Opettaja-_nimimerkki kirjoittaa.