Dosentti: Suomen koululaitos voi ruokkia nuorten radikalisoitumista

Itsenäisyyspäivän mellakointi on vain yksi merkki pitkään jatkuneesta nuorten radikalisoitumisesta. Viime vuosina tehdyt tutkimukset kertovat, että suomalaisnuoret ovat huomattavasti valmiimpia laittomaan toimintaan kuin aikaisemmin. Kun ääriasenteet oikeistossa, vasemmistossa ja muslimien keskuudessa polarisoituvat, ne alkavat ruokkimaan toisiaan.

Kotimaa
Poliisit ottivat kiinni Luokkaretki lähiöstä linnaan -mielenosoittajan Helsingissä itsenäisyyspäivänä 6.12.2014.
Poliisit ottivat kiinni Luokkaretki lähiöstä linnaan -mielenosoittajan Helsingissä itsenäisyyspäivänä 6.12.2014.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Itsenäisyyspäivänä saatiin jälleen muistutus siitä, että kaikki suomalaiset eivät ole tyytyväisiä yhteiskuntaan, kun mellakoitsijat hajoittivat paikkoja ainakin 100 000 euron edestä.

Myös toisenlainen radikalisoituminen nostaa päätään maahanmuuttajataustaisten keskuudessa. Brittiläisen Quilliam-säätiön mukaan Suomi on yksi Euroopan pahimmista ongelma-alueista, sillä Syyriaan ja Irakiin sotimaan lähteneiden taistelijoiden osuus maan muslimiväestöstä on täällä yli kolme kertaa suurempi kuin Britanniassa.

Samalla maahanmuuttajavastaisuus ja valmius laittomaan yhteiskunnalliseen toimintaan kytevät suomalaisten nuorten poikien mielissä Jyväskylän yliopiston dosentin Sakari Suutarisen mukaan. Nuorten asenteista kertovat 2000-luvun aikana tehdyt tutkimukset ja kansainväliset vertailut.

– Tähän on nyt tultu, että ääriasenteet polarisoituvat ja ruokkivat toisiaan. Tämän takia pitäisi tarkastella, miten kansalaiskasvatusta voidaan kehittää, ja onko koulussa radikalisoivia rakenteita, jotka kärjistävät tilannetta, Suutarinen sanoo.

Tutkimusten mukaan vain pieni osa nuorista on halukkaita laittomaan, mutta väkivallattomaan toimintaan. Silti muutos kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen on melkoinen, kertoo Suutarinen.

– Nuoret näkevät, että hyvinvoinnilla on rajat. Kun he eivät pääse siitä osalliseksi, radikalismi saa jalansijaa. Historia osoittaa, että etenkin laman aikana yhteiskuntarauha joutuu kovalle koetukselle.

"Kouluissa ei saavuteta tavoitteita, jotka liittyvät kansalaisena olemiseen"

Suutarisen mielestä Suomen koululaitoksen rakenteet saattavat tukea nuorten eriytymistä.

Jos kontrollointi lisääntyy, on vaarana, että koulusta tulee enemmän vankilan tapainen kontrollilaitos kuin yhdessä tekemisen paikka.

Dosentti Sakari Suutarinen

– Pisa-tutkimukset osoittavat, että kouluissa päästään huippusuorituksiin tietojen ja taitojen opettamisessa. Silti kouluissa ei saavuteta tavoitteita, jotka liittyvät kansalaisena olemiseen, muiden huomioimiseen, käsitykseen maailmankuvasta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta. Tämä on huolestuttavaa, koska useissa kansainvälisissä mittauksissa on käynyt ilmi, että nuorilla suomalaispojilla on hyvin kyseenalaisia asenteita liittyen muun muassa maahanmuuttajien oikeuksiin.

Opettajana toimiva Suutarinen on huolestunut siitä, että historiaa ja yhteiskuntaoppia opetetaan Suomessa suhteellisen vähän verrattuna muihin maihin. Hänen mielestään opetuksen tapa eriyttää Suomen historia ja yleinen historia luo liian Suomi-keskeisen historiakäsityksen, jossa Suomi on erillään muusta maailmasta.

– Suomessa sosiaalisia opintoja on vähemmän, kuin mitä OECD-tilastoista löytyy mistään muusta maasta. Myös kouludemokratia puuttuu eli juuri tämä ihmisenä oleminen, asioista sopiminen ja toisten huomioiminen. Niihin meillä ei ole panostettu. Samalla opettajat kokevat epävarmuutta maahanmuuttoon ja etnisyyteen liittyvissä asioissa, eikä niitä käydä riittävästi läpi.

Oppilaiden päätäntävalta on kaventunut

Suutarinen kaipaa 80-luvun alussa alas ajettuja kouluneuvostoja, joissa puolet jäsenistä oli oppilaita. Niissä tehtiin päätöksiä muun muassa oppikirjoista, opetussuunnitelmista ja rangaistuksista. Kun kouluneuvostoista luovuttiin, oppilaiden vaikutusvalta heitä koskevissa asioissa kapeni huomattavasti. Samalla oppilaiden kontrollointi tietoteknisten järjestelmien kautta on lisääntynyt.

– Esimerkiksi opettajien ja huoltajien viestintäkanavana toimiva Wilma-järjestelmä ohittaa oppilaat. Silloin he ajattelevat, että heidän ei tarvitse ottaa vastuuta koulutyöstä, kun vanhemmat tekevät sen heidän puolestaan.

Kun oppilaat syrjäytetään päätöksenteosta ja heistä tulee valvonnan kohteita, he voivat turhautua.

– Jos kontrollointi lisääntyy, on vaarana, että koulusta tulee enemmän vankilan tapainen kontrollilaitos kuin yhdessä tekemisen paikka. Nuoret kuuntelevat mieluummin toisiaan ja ottavat opiksi toisiltaan kuin opettajilta. Nuorista lähtevä yhteiskunnallinen keskustelu pitäisi juurruttaa kouluihin.

Koulu jakaa oppilaita

Koululaitos on myös omiaan eriyttymään oppilaita toisistaan. Uskonnon- tai elämänkatsomustiedon opetus jakaa oppilaat ryhmiin heidän vanhempiensa vakaumuksen perusteella. Liikuntatunnit noudattavat jakoa sukupuolen mukaan. Yliopistojen pääsykokeissa taas on etniskielellisiä kiintiöitä.

– Kansainvälisesti nämä ovat poikkeavia käytäntöjä. Tällaisilla seikoilla nuoret totutetaan etniseen jakoon ja eriarvoisuuteen. Jos se ei herätä epäluuloa ja katkeruutta, niin mikä sitten? Voisiko sellaista tilannetta edes kuviella, että jollain työpaikalla työnantaja tulisi ilmoittamaan, että nyt jakaudutaan uskonnollisiin ryhmiin ja ryhdytään sitten tekemään asioita, Suutarinen kysyy.