Kynnykset pakottavat neljän seinän sisälle – esteettömyys tyssää ymmärtämättömyyteen ja tietämättömyyteen

MS-tautia sairastava Nina Merikanto taisteli 7 vuotta, kunnes pääsi Liedon terveysasemalle omin avuin. Muutoksia esteettömyyden hyväksi tapahtuu hitaasti.

Kotimaa
Nina Merikanto Turun haustausmaalla.
Nina Merikanto haluaisi käydä yksin Turun haustausmaan muistolehdossa, mutta mukulakivien vuoksi se on mahdotonta.Jyrki helin / Yle

Turun seudun esteettömyysasiamieheen Jaana Solasvuohon otetaan yhteyttä lähes päivittäin. Ylivoimaisesti yleisin syy on se, että pyörätuolilla, rollaattorilla tai kepin ja koiran kanssa liikkuva ei pääse johonkin paikkaan. Eniten liikkumista vaikeuttavat erilaiset portaat, kynnykset, kivetykset ja kaduille laitetut esteet.

– Eräs kunta on ratkaissut soittokellolla sen, ettei vammainen henkilö pääse ovesta. Siellä pitää seistä ulkona odottamassa, että joku tulee avaamaan oven, vaikka sataisi. Ei se ole esteettömyyttä. On kauhean nöyryyttävää joutua pyytämään tuntemattomilta apua joka kerta, Solasvuo sanoo.

Myös Kynnys ry:n Turun toimiston puhelin soi viikoittain samasta syystä. Aluesihteeri Olli Nordbergin mukaan esteettömyyden parantaminen on tuskastuuttavan hidasta puuhaa.

Odotin aina ulkopuolela, jos joku tulisi tänne samaan aikaan ja auttaisi.

Nina Merikanto

– Täytyy muistaa, että liikkuminen on perustuslaillinen oikeus. Muutoksia on vaikea saada aikaan tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden vuoksi. Ajatellaan, että esteettömyys on marginaaliryhmän asia eikä se kosketa valtaväestöä.

– Rakentamisessa asiat etenevät muutenkin hitaasti ja jo rakennettuihin paikkoihin on vaikea saada muutoksia. Siitä syystä ei ainakaan pitäisi rakentaa enää yhtään lisää sellaisia paikkoja, jotka eivät ole esteettömiä, Jaana Solasvuo lisää.

Yhden luiskan saaminen kesti 7 vuotta

Pyörätuolilla liikkuva Nina Merikanto on saanut tuntea henkilökohtaisesti esteettömyyden puolesta taistelemisen hitauden. Hän sai pyytää seitsemän vuotta ennen kuin Liedon terveysaseman sisäänkäyti muokattiin pyörätuolille sopivaksi. Nyt Merikanto pystyy kulkemaan terveyskeskuksesta sisään ja ulos omin avuin.

– Odotin aina ulkopuolella, jos joku tulisi tänne samaan aikaan ja auttaisi. Kun menin alaspäin, niin aina henkilökunta auttoi. Se oli tosiaan niin jyrkkä. Sitten alhaalla oli isot laatat ja laattojen saumat, mihin pienet etupyörät töksähtelivät, kun täältä tuli vauhdilla alaspäin. Nyt tämä on ihan erilainen, Merikanto kuvailee.

Pari vuotta sitten Merikanto otti yhteyttä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään, koska hän ei pääse pyörätuolillaan yksin Turun haustausmaan muistolehtoon.

– Isä on ollut siellä kolme vuotta ja haluaisin joskus päästä viemään kynttilän ilman, että tarvitsee odottaa, että joku pääsee mukaan.

Esteettömyysasiamiehen mukaan Merikanto ei ole ainut liikuntarajoitteinen, joka ei pysty käymään muistolehdossa.

– Siitä on tullut palautetta minullekin, Solasvuo kertoo.

Mukulakivet estävät Merikannolta pääsyn myös Turun kauppatorille ja kynnykset useisiin keskustan liikkeisiin. Tästä syystä hän käy Turun keskustassa harvoin.

– Viimeksi kävin torilla Turun päivänä. Menimme mieheni kanssa ja hän työnsi minua. Ei siitä tullut mitään, kun pyörät tökkivät niin paljon kivetykseen.

Merikannon mukaan sähkpyörätuoli selviää osasta esteitä, mutta käsin pyörätuolia rullattavalle jyrkät luiskat ja pienetkin kynnykset ovat liikaa.

Esteet vangitsevat neljän seinän sisälle

Pahimmillaan jatkuva esteiden kohtaaminen vangitsee kotiin. Esteettömyysasiamiehen mukaan toistuva ongelmien kohtaaminen ei kannusta ketään liikkumaan, jolloin kunto heikkenee entisestään ja liikkumisesta tulee taas vaikeampaa.

Solasvuo on huolissaan, koska esimerkiksi kotiinsa loukkuun jäävien vanhusten määrä näyttää kasvavan.

– Minut on yllättänyt se, miten monet vanhukset eivät pääse erilaisten esteiden vuoksi edes kotoaan pois. Olen kovin huolissani siitä, sillä se syrjäyttää ihmisen elämästä.

Myös MS-tautia 17 vuotta sairastanut Nina Merikanto viettää usein päivänsä kotona, vaikka hänellä on pyörätuolin käyttäjälle sopiva pakettiauto ja muita liikkumista helpottavia apuvälineitä. Kaikkein eniten hän toivoo, että voisi päästä töihin kodin ulkopuolelle. Tällä hetkellä hän hoitaa osa-aikaisena yhden yrityksen laskutusta kotoa käsin.

– Eniten työelämässä kaipaan sitä, että näkee muita ihmisiä. Hain yhtä paikkaa, mutta en olisi päässyt jyrkän mäen vuoksi työpaikalle, joten se jäi siihen.

Laki ei riitä purkamaan kynnyksiä

Nykyisten rakennussäädösten mukaan uusissa rakennuksissa kynnykset saavat olla korkeintaan kaksi senttiä korkeita. Lisäksi esimerkiksi oviaukkojen pitää olla riittävän leveitä pyörätuolille. Säädösten tarkkakaan noudattaminen ei kuitenkaan johda väistämättä esteettömyyteen.

Vaikka kynnykset olivat määräysten mukaisia, muistisairaat kaatuilivat, koska eivät pystyneet hahmottamaan kynnyksiä.

Jaana Solasvuo, Turun seudun esteettömyysasimies

– Yhden uuden vanhainkodin kohdalla huomattiin, että vaikka kynnykset olivat määräysten mukaisia, muistisairaat kaatuilivat, koska eivät pystyneet hahmottamaan kynnyksiä, Solasvuo kertoo.

Kyynnys ry:n Turun aluesihteerin Olli Nordbergin mukaan suurin ongelma on se, että ainoastaan heikoin kärsii, jos pykäliä ei noudateta.

– Suurin puute on se, että siitä ei ole sanktioita, jos esteettömyyttä ei huomioi. Vaikka lait ovat olemassa, esteettömyys on hyväntahtoisuuden varassa. Viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu kuitenkin paljon hyvää aikaan. Esimerkiksi nykyisin vammainen ihminen ei enää ole sidottu kotikuntaansa, vaan hän voi muuttaa vapaasti paikkakunnalta toiselle.

Suomen vammaispoliittinen ohjelma tähtää esteettömyyden laajaan vahvistamiseen ja lisäämiseen koko yhteiskunnassa. Suomi allekirjoitti vammaisten ihmisoikeussopimuksen ensimmäisten valtioiden joukossa jo vuonna 2007. Sopimuksen ratifioiminen on vielä kesken. Hallitus on kuitenkin esittänyt eduskunnalle sopimuksen täytäntöönpanoa.

Turun kaupungille voi antaa ehdotuksia esteettömyyden parantamiseksi Paikalla-palvelun (siirryt toiseen palveluun) kautta.