Väitös: makeutusaineita ja fluoriyhdisteitä päätyy vesistöihin

Ihmisten nauttimat makeutusaineet sekä pahvin ja tekstiilien pinnoitteiden sisältämät fluoriyhdisteet kulkeutuvat vesistöihin jätevesien mukana. Uudellamaalla Vantaanjoki ja Porvoonjoki ovat tutkituista joista likaisimmat. Tutkija haluaa, että tuottajatahot ottavat vastuuta tuotteiden ympäristöystävällisyydestä.

Kotimaa
Vantaanjoki on yksi tutkimuksen likaisimmista joista.
Vantaanjoki on yksi tutkimuksen likaisimmista joista.

Suomen ympäristökeskuksen kemisti Noora Perkola on tutkinut väitöskirjassaan keinotekoisten makeutusaineiden ja perfluorattujen alkyylihappojen esiintymistä ja vaikutuksia vesistöissä.

Tutkittuja järviä ovat Päijänne, Vanajavesi ja Tuusulanjärvi. Lisäksi Perkkola tutki Oulu-, Kyrö-, Kokemäen-, Aura-, Mustion-, Vantaan-, Porvoon- ja Kymijokien sekä Vuoksen tilaa. Kaikki tutkitut joet laskevat Itämereen. Vesinäytteet kerättiin vesistöistä vuosina 2010-2012.

– Jos näitä tutkittuja jokia verrataan, niin Vantaanjoki ja Porvoonjoki ovat likaisimmat. Ne ovat suhteellisen pieniä ja niihin lasketaan aika paljon jätevettä. Vantaanjoesa saatta olla myös muita päästölähteitä fluoratuille yhdisteille, joita on muun muassa sammutusvaahdoissa. Niitä voi tulla esimerkiksi paloharjoitusaluielta, Perkola sanoo.

Perkolan mukaan Vantaanjoessa on fluorattua PFOS-yhdistettä noin kymmenen nanogrammaa litrassa. EU:n ympäristölaatunormin mukaan PFOS-yhdistettä saisi olla korkeintaan 0,65 nanogrammaa litrassa.

Tuusulanjärvessä makeutusaineita

Vesistöissä esiintyvien makeutusaineiden ei tiedetä aiheuttavan haittaa ihmisille. Kuitenkin testeissä, joissa vesikirppuja on altistettu suurille määrille makeutusaineita, on havaittu, että niiden poikastuotanto on vähentynyt.

Tutkijalle ei ole selvinnyt, mistä makeutusaineita Tuusulanjärveen päätyy.

– Sinne ei ole vuosiin enää laskettu jätevettä virallisesti. Järvessä olevat makeutusaineet kertovat kuitenkin, että sinne silti päätyy jätevettä vuotavilta pumppausasemilta tai jostain muualta. Jätevesillä on ainakin rehevöittävä vaikutus.

Kalorittomat makeutusaineet, kuten asesulfaami, suklaroosi, syklaamihappo ja sakariini eivät imeydy elimistössä juuri lainkaan. Asesulfaami ja suklaroosi eivät hajoa myöskään jäteveden puhdistamoilla. Makeutusianiden käyttö on yleistä, joten niitä päätyy vesistöihin merkittäviä määriä.

Fluorattuja yhdisteitä on monissa tuotteissa

Perfluorattuja alkyylihappoja on käytetty teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa 1950-luvulta lähtien. Niiden epäillään aiheuttavan syöpää ja vaikuttavan epäedullisesti immuunijärjestelmään sekä häiritsevän lisääntymiskykyä

PFOS-yhdisteitä on muun muassa teflonissa, gore tex -tuotteissa ja liukaspintaisissa, pahvisissa pikaruokapakkauksissa. Kuluttajien on hankala tietää, missä kaikkialla yhdisteitä voi olla.

Perkolan mielestä vastuu on tuottajatahoilla.

– Rajoitusten pitäisi lähteä kemikaalien tuottajista, jotka toimivat eri puolilla maailmaa.