1. yle.fi
  2. Uutiset

"Kipeimmiltä tuntuivat kysymykset, milloin teille tulee lapsia"

Näyttelijä Liisu Aurasmaa puhuu avoimesti lapsettomuudestaan. Nykyään. Aiemmin, kun asia oli tuoreempi ja lapsettomuushoidot päällä, Aurasmaa piti sen itsellään. Liisu Aurasmaan tarinalla on onnellinen loppu, mutta hän tietää olevansa onnekas. Aina vanhemmaksi ei pääse.

kulttuuri
Varpunen on näyttelijä Liisu Aurasmaan henkilökohtainen tarina lapsettomuudesta.
Varpunen on näyttelijä Liisu Aurasmaan henkilökohtainen tarina lapsettomuudesta.Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri

Näyttelijä Liisu Aurasmaa muistaa, että lapsettomuushoitoklinikoilla oli aina yksinäistä.

– Klinikoilla ei näy ketään muuta koskaan. Aikataulut järjestetään niin, että siellä ei kohtaa ketään, Liisu Aurasmaa muistelee käyntejään lapsettomuushoidoissa.

– Siitä jäi kokemus, että tämä on henkilökohtainen asia ja sen kanssa painitaan yksin, mikä tuntui aika rajulta, Aurasmaa sanoo.

Toivoa viimeiseen asti

Tieto siitä, että ei voi saada biologisia lapsia, oli Liisu Aurasmaalle järkytys.

– Aluksi tuntui vaan siltä, että ei kukaan tule ensimmäisestä kerrasta raskaaksi. Että täytyy vain yrittää ja yrittää. Sitten, kun niitä (hoito)kertoja rupeaa olemaan jo runsaasti, niin kyllä se sattuu, Aurasmaa kertoo.

– Muistan vaan sen, että en halua menettää toivoa, ennen kuin tuli se tieto, että minulla ei ole enää yhtään munasolua jäljellä, eikä mikään lääke anna mulle vastetta. Mikään lääke ei niitä kasvata. Jos niitä ei ole, niin niitä ei ole. Oli se todella musertavaa.

Nyt jälkikäteen Liisu Aurasmaa pystyy toteamaan, että selvisi jotenkin tiedosta eteenpäin.

– Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin jatkaa eteenpäin. Jos olisin jäänyt siihen murehtimaan ja kärsimään, minulla olisi jäänyt monta hyvää päivää näkemättä ja kokematta.

"Mä yritän, mä yritän koko ajan"

Aurasmaa arvelee, että surun lapsettomuudesta pystyy oikeasti kokemaan vain sellainen, joka on samassa tilanteessa. Surun ollessa akuuteimmillaan, hyväntahtoiseksikin tarkoitetut kysymykset voivat satuttaa.

– Silloin, kun toivoi oikein todella, se satutti tosi paljon. Että mä yritän, mä yritän koko ajan, Liisu Aurasmaa sanoo.

– Se, mikä tuntuu kipeimmältä, on kysymys, milloin teille tulee (lapsia) ja miksi niitä ei tule. Jos se olisi minun halustani kiinni, niitä olisi jo, mutta kun siihen tarvitaan ihme – ja sitä ei kukaan pysty takaamaan.

Aurasmaa kertoo kokeneensa surua, ei vain itsensä, vaan myös läheistensä puolesta.

– Sehän (lapsettomuus) ei kosketa minua yksin, vaan myös vanhempiani, joista ei tule isovanhempia, Aurasmaa toteaa.

Yksityisestä surusta teatteriesitykseksi

Liisu Aurasmaan lapsettomuudesta tiesi aluksi vain lähipiiri. Aluksi hyvin yksityisestä surusta on kypsynyt nyt teatteriesitys, joka nähdään Seinäjoen kaupunginteatterissa. Varpunen on Liisu Aurasmaan oma tarina siiitä hetkestä, kun hän ymmärsi haluavansa perheen ja lapsia, tähän hetkeen. Lapsettomuushoitoineen ja kaikenlaisine tuntemuksineen.

– Minun tapani on ollut puhua asiasta aika avoimesti tämän viimeisen tiedon saatuani. Se tavallaan helpottaa minua, ja helpottaa niitä, jotka miettivät, miksi ei. Koen myös, että vertaistuki on tosi tärkeää. Auttaa, kun huomaa, ettei ole yksin, Liisu Aurasmaa sanoo ja muistutttaa kuitenkin, että jokaisella on oma tapansa selviytyä.

– Koen tärkeäksi, että asioista puhutaan ja niitä käsitellään.

Liisu Aurasmaan tarinalla on onnellinen loppu. Hän on nyt äiti. Aurasmaa tietää kuitenkin, että kaikkien toive vanhemmuudesta ei täyty koskaan. Lohduttavaa sanaa on vaikea keksiä.

– Kaikki sanat tuntuvat tosi litteiltä ja latteilta. Ehkä sellaista toivon, että vaikka suru on niin valtava, niin sen alle ei jäisi, vaan yrittäisi löytää elämästä jonkun toisen oven, josta mennä ja josta nähdä valoa.

Lue seuraavaksi